{"id":3747,"date":"2013-06-30T19:41:00","date_gmt":"2013-06-30T17:41:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/?p=3747"},"modified":"2026-02-12T20:13:17","modified_gmt":"2026-02-12T18:13:17","slug":"thorogood-rokkasi-auringon-esiin-puistobluesissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/2013\/06\/30\/thorogood-rokkasi-auringon-esiin-puistobluesissa\/","title":{"rendered":"Thorogood rokkasi auringon esiin Puistobluesissa"},"content":{"rendered":"

George Thorogood & The Destroyers soitti Puistobluesin kes\u00e4n 2013 p\u00e4\u00e4konsertin ykk\u00f6sesiintyj\u00e4n\u00e4. Vuosikymmeni\u00e4 yhteen soittanut b\u00e4ndi osoitti rokin olevan rajattoman riemun aina vaan.<\/strong><\/p>\n

Tuskin kukaan edes odotti J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4h\u00e4n menness\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 George Thorogood olisi uudistunut tai muuttanut radikaalisti tyyli\u00e4\u00e4n. H\u00e4n on jo 40 vuoden ajan jatkanut Bo Diddleyn, Chuck Berryn ja Elmore Jamesin kaltaisten mestareiden viitoittamalla tiell\u00e4. J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4n Puistobluesissa<\/a> saimme todeta, ett\u00e4 meininki on mustaa t-paitaa my\u00f6ten ennallaan.<\/p>\n

Edellisen kerran vuonna 1995 J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4n Puistobluesissa esiintyneen George Thorogood & The Destroyersin<\/a> parituntinen rokkipl\u00e4j\u00e4ys p\u00e4\u00e4tti Euroopan suurimman bluesfestivaalin p\u00e4\u00e4konsertin komeasti.<\/p>\n

Puistobluesin lauantain ainoa peruutus oli se, ett\u00e4 moneltakin eri taholta povattu sade ei Vanhankyl\u00e4nniemeen saapunut. Pari kertaa se vain k\u00e4v\u00e4isi muistuttamassa olemassaolostaan pikkuisen ripeksim\u00e4ll\u00e4. Muilta osin p\u00e4\u00e4konsertti sujui mukavan l\u00e4mpim\u00e4ss\u00e4, vaikkakin pilvisess\u00e4 s\u00e4\u00e4ss\u00e4. Thorogoodin keikan alkupuolella meno \u00e4ityi viimein niin kovaksi, ett\u00e4 pilvet repesiv\u00e4t ja aurinkokin tuli esiin.<\/p>\n

George Thorogoodin ja The Destroyersin yhteissoitto rokkaa takuuvarmasti ja saumattomasti. Se ei ole ihme, sill\u00e4 b\u00e4ndill\u00e4 on melko lailla runsaasti yhteisi\u00e4 maileja takanaan. Basisti Billy Blough on soittanut Thorogoodin kanssa vuodesta 1977. Rumpali Jeff Simonin Tuhoaja-ura alkoi nelj\u00e4 vuotta sit\u00e4kin aikaisemmin. Puistobluesissa<\/a> runsaasti soolotilaa saanut kakkoskitaristi Jim Suhler on ollut mukana viime vuosituhannen loppumetreilt\u00e4. B\u00e4ndin tuorein j\u00e4sen, saksofonisti Buddy Leach, on puolestaan kuulunut ryhm\u00e4\u00e4n nyt kymmenisen vuotta.<\/p>\n

Vauhdikkaasti \u201dRock Partylla\u201d startannut keikka sis\u00e4lsi odotetusti Thorogoodin kovimmat kestosuosikit. Tokkopa l\u00e4tk\u00e4hitiksi muodostunut \u201dBad To The Bone\u201d tai John Lee Hookerilta lainattu \u201dOne Bourbon, One Scotch, One Beer\u201d j\u00e4\u00e4v\u00e4t yhten\u00e4k\u00e4\u00e4n iltana Georgelta soittamatta. Muita tuttuakin tutumpia iskus\u00e4velmi\u00e4 J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4ss\u00e4 olivat heti toisena meininki\u00e4 nostattanut \u201dWho Do You Love\u201d, el\u00e4m\u00e4nkatsomuksellinen \u201dHaircut\u201d, sek\u00e4 kahdeksanminuuttiseksi jyt\u00e4palaksi ven\u00e4ht\u00e4nyt \u201dMadison Blues\u201d.<\/p>\n

Hittiputken seassa kuultiin toki muutama hieman harvinaisempi valinta. Esimerkiksi b\u00e4ndin tuoreimmalta levylt\u00e4 (parin vuoden takainen “2120 South Michigan Avenue”) settiin olivat p\u00e4\u00e4tyneet \u201dSeventh Son\u201d ja \u201dHelp Me\u201d. N\u00e4ist\u00e4 etenkin ensin mainittu kulki kuin hirvi rullaluistimilla. My\u00f6s Suhlerin soololla startannut ja Thorogoodin yll\u00e4tt\u00e4en tyystin ilman kitaraa tulkitsema \u201dTail Dragger\u201d lukeutui tuntemattomampiin valintoihin. Se olikin varsin oivallinen sellainen.<\/p>\n

Aiemmin n\u00e4kemill\u00e4ni keikoilla ja taltioinneilla Thorogood on vaikuttanut melko totiselta esiintyj\u00e4lt\u00e4. T\u00e4ll\u00e4 kertaa mukana oli aimo annos silkkaa show’takin. Illan mittaan n\u00e4htiin jopa suoranaista hassuttelua. Siit\u00e4 huolimatta musisointi ei ollut huumorihommaa. Se oli mit\u00e4 kipakointa rokkia.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

V\u00e4lill\u00e4 olen kuullut Thorogoodia haukuttavan liiankin yksitoikkoiseksi soittajaksi. Itse\u00e4ni h\u00e4nen pelkistetyn ilmaisunsa simppeli ilme ei ole koskaan haitannut. Persoonallinen, bluesmestareiden sormipikkaukseen perustuva soittotyyli ja kikkailua kaihtava slidety\u00f6skentely toimivat vallan tehokkaasti. Nykyisell\u00e4\u00e4n Thorogood saa hyv\u00e4\u00e4 vastavoimaa ja lis\u00e4v\u00e4ri\u00e4 Suhlerin soitosta. J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4ss\u00e4 kaksikko t\u00e4ydensi hienosti toisiaan, eik\u00e4 Suhler ollut \u201dvain\u201d sivussa pysyttelev\u00e4 kakkoskitaristi.<\/p>\n

Kokonaisuutena Thorogood tarjosi b\u00e4ndeineen kerrassaan mainion show’n. Ainut miinuspiste tulee kuvauslupasekoilusta, eik\u00e4 sek\u00e4\u00e4n mene b\u00e4ndin piikkiin. Ennen Thorogoodin keikkaa nimitt\u00e4in spiikattiin, ett\u00e4 kuvaaminen on kielletty kahden ensimm\u00e4isen piisin aikana, mutta sen j\u00e4lkeen saa r\u00e4psi\u00e4 vaikka kuinka paljon ja miten hyvi\u00e4 kuvia tahansa. Minulle taas oli aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 pressipisteess\u00e4 painotettu, ett\u00e4 kuvaaminen on vain kahden ensimm\u00e4isen laulun aikana sallittu. Niinp\u00e4 min\u00e4poika r\u00e4psin mink\u00e4 ehdin heti keikan alusta alkaen. Sen sijaan hyvin monet muut, kuuliaisesti annettuja ohjeita noudattaneet kameranikkarit saivat kolmannen piisin aikana kuvaushommiin ryhtyess\u00e4\u00e4n innokkaat j\u00e4rjestyshenkil\u00f6t kimppuunsa.<\/p>\n

Thorogoodin Tuhoajia seuratessa n\u00e4ytti v\u00e4lill\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 b\u00e4ndi ei vauhtiin p\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n malta lopettaa lainkaan. Huikeata, ett\u00e4 nelj\u00e4n vuosikymmenen j\u00e4lkeenkin tekemisen intoa viel\u00e4 piisaa tuossa m\u00e4\u00e4rin. Toisaalta rokkihan on rajaton riemu ja rajaton jee, kuten Juice Leskinen aikoinaan runoili. Encorena kuultu \u201dJohnny B Goodekin\u201d ven\u00e4hti melkein kymmenminuuttiseksi rypistykseksi. Sen j\u00e4lkeen yleis\u00f6 oli paikoittain kovinkin v\u00e4s\u00e4ht\u00e4neen oloista. Putosipa itse Thorogoodikin lavalle makoilemaan, aivan kuin James Brown aikoinaan. Se oli taas show’ta se.<\/p>\n

Illan p\u00e4\u00e4tteeksi George Thorogood lupasi, ett\u00e4 mik\u00e4li he joskus palaavat J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4h\u00e4n, he soittavat viel\u00e4 hemmetisti paremman keikan. Pentele, seh\u00e4n se vasta olisikin jotakin!<\/p>\n

MARKO AHO<\/p>\n