Levyarvio: Creek Road Eleven \u2013 Creek Running Again<\/p>\n
Teksti: Marko Aho<\/em><\/p>\n Southern rockin monimuotoisuus on vuosien saatossa heikentynyt huolestuttavasti. Huippuaikoinaan puoli vuosisataa sitten termi tarkoitti svengaavaa rokkia, jossa merkitsev\u00e4n\u00e4 vaikutteena countryn rinnalla kuului bluesia ja funkiakin. Stemmoja ei sooloissa tai lauluissa s\u00e4\u00e4stelty, eik\u00e4 soolojen m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n nuukailtu. Kappaleita ei n\u00e4hty aiheelliseksi p\u00e4tki\u00e4 radion sanelemaan m\u00e4\u00e4r\u00e4mittaan. Toisaalta radiokin oli tuohon aikaan nykyist\u00e4 sopeutuvaisempi.<\/p>\n Sittemmin musiikkityyli on tasap\u00e4istynyt tylsemm\u00e4ksi. En\u00e4\u00e4 ei luoteta siihen, ett\u00e4 rokki kyll\u00e4 rokkaa. Sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 erikseen alleviivata muiden osa-alueiden kustannuksella. Svengi tallautuu aivan liian usein uhon ja pullistelun jalkoihin. Hyv\u00e4ksi havaittuja kaavoja hy\u00f6dynnet\u00e4\u00e4n. Varman p\u00e4\u00e4lle pelaamisen seurauksena uudet kappaleet tuppaavat olemaan jo ilmestyess\u00e4\u00e4n tuttuja.<\/p>\n Jos takavuosien southernia ajatellaan mets\u00e4isell\u00e4 ladulla hiihtelyn\u00e4, niin nykyisin etel\u00e4n rokkarit menev\u00e4t turhan usein hiihtoputkeen huhkimaan. Luonnossa vaihtuvat maisemat, maastonmuodot ja keliolosuhteet tuovat hommaan oman vieh\u00e4tyksens\u00e4. Aikaa saa huomaamatta kulumaan, eik\u00e4 koko ajan ole pakko painaa verenmaku suussa. Fiilis vie mukanaan ja retki rakentuu h\u00f6tkyilem\u00e4tt\u00e4. Saattaapa johonkin kohtaan tulla yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 mutkakin piristykseksi.<\/p>\n Hiihtoputkeen menness\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 tasan tarkkaan, mit\u00e4 tuleman pit\u00e4\u00e4. Ei tarvitse petty\u00e4, mutta ei toisaalta yll\u00e4tty\u00e4k\u00e4\u00e4n \u2013 ellei sitten kierrosajoista.<\/p>\n Creek Road Eleven ammentaa countryrockiinsa aineksia southernin perinteest\u00e4. Sit\u00e4 alkuper\u00e4ist\u00e4 henke\u00e4 on ilahduttavan paljon mukana. Huhkimisen sijaan b\u00e4ndi kuulostaa itsekin nauttivan tekemisest\u00e4 ja maisemista. Uhoamiselle ei ole tarvetta. Kappaleiden tenhovoimaan luotetaan. Mik\u00e4p\u00e4 toisaalta on luottaessa, kun materiaali on vahvaa. Laulaja-kitaristi Toni Ruuska on kantanut isoimman laulunkirjoitusvastuun. Kitaristi-laulaja Jyrki Lev\u00e4 on ollut ahkerasti talkoissa mukana.<\/p>\n Jo kolmen vuoden takaisella debyytill\u00e4\u00e4n Creek Road Elevenill\u00e4 oli homma hallussa, eik\u00e4 nytk\u00e4\u00e4n lipsuta. Latupohja on kunnossa ja voitelu kohdillaan. Soitto on maittavaa. Ruuska hoitaa laulusolistin tontin turhia riuhtomatta. Asiaan kuuluvan rento ja reipas ote on hyvin hallussa, enk\u00e4 usko lausunnastakaan kenenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4sev\u00e4n huomauttelemaan. B\u00e4ndi tuntee kategoriansa ja tiet\u00e4\u00e4 sopivansa porukkaan ilman turhaa apinointia.<\/p>\n Toki tuttuja elementtej\u00e4 l\u00f6ytyy, mutta vaikutteita osataan hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 ja jalostaa. Se on usein se haastavin osuus. Ei riit\u00e4, ett\u00e4 on opetellut jipot ja jutut, niit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s osata k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Creek Road Elevenin laulustemmoista kuultaa sopivassa m\u00e4\u00e4rin l\u00e4pi vaikkapa The Outlaws ja kitaroinnista l\u00f6ytyy sen ohella sukulaisuutta muun muassa Allmanin \u201dveljeksiin\u201d. Kunniamaininnan arvoinen seikka on runsas koskettimien, etenkin Hammondin, k\u00e4ytt\u00f6 \u2013 Creek Road Eleven soi miellytt\u00e4v\u00e4n “orgaanisesti”.<\/p>\n B\u00e4ndin rikasta perussointia v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 liuta vierailijoita. Levyll\u00e4 kuullaan niin pedal-steelia, mandoliinia, haitaria kuin viuluakin. Parissa kappaleessa on mukana my\u00f6s nais\u00e4\u00e4ni\u00e4. \u201dCreek Running Again\u201d tarjoaa kymmenen kappaleen verran monipuolista countryrockia \u2013 musiikkia jonka luulisi l\u00f6yt\u00e4v\u00e4n yst\u00e4vi\u00e4 genrerajojen ylikin.<\/p>\n MARKO AHO<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Levyarvio: Creek Road Eleven \u2013 Creek Running Again<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":482,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"nf_dc_page":"","footnotes":""},"categories":[49,4],"tags":[80],"class_list":["post-481","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-arviot","category-levyt","tag-creek-road-eleven"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/481","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=481"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/481\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":483,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/481\/revisions\/483"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/482"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=481"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=481"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=481"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}