{"id":51,"date":"2020-02-12T00:47:10","date_gmt":"2020-02-11T22:47:10","guid":{"rendered":"http:\/\/blues-finland.com\/blogi\/?p=51"},"modified":"2020-05-22T19:10:07","modified_gmt":"2020-05-22T17:10:07","slug":"wentus-blues-band-duke-robillard-too-much-mustard-levyarvio","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/2020\/02\/12\/wentus-blues-band-duke-robillard-too-much-mustard-levyarvio\/","title":{"rendered":"Wentus Blues Band kaikilla mausteilla"},"content":{"rendered":"

Suomalaisb\u00e4ndi matkusti Uuteen Englantiin tapaamaan Duke Robillardia ja palasi kera materiaalin, josta syntyi uusi levy \u201dToo Much Mustard!\u201d.<\/strong><\/p>\n

Jos tykk\u00e4\u00e4t Duke Robillardista, tykk\u00e4\u00e4t t\u00e4st\u00e4 levyst\u00e4. Jos tykk\u00e4\u00e4t Wentus Blues Bandista, tykk\u00e4\u00e4t t\u00e4st\u00e4 levyst\u00e4 vuorenvarmasti. Jos tykk\u00e4\u00e4t sek\u00e4 Duke Robillardista ett\u00e4 Wentus Blues Bandista, voitit juuri j\u00e4ttipotin.<\/p>\n

Kun Wentuksen pojat r\u00e4k\u00e4nokkina vetiv\u00e4t ensimm\u00e4isi\u00e4 keikkojaan yli 30 vuotta sitten, oli heid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 l\u00e4mp\u00e4t\u00e4 nimenomaan Duke Robillardia. Musiikkisukupolvien ja -kulttuurien v\u00e4linen linkki on s\u00e4ilynyt. Yhteisi\u00e4 keikkoja ja kiertueita on tehty l\u00e4pi vuosien.<\/p>\n

Nyt yhteisty\u00f6 konkretisoituu vihdoin albumina. Yhteisen levyn tekeminen oli molempien osapuolten haave – tai ainakin suunnitelma – pitk\u00e4n aikaa. Kuluvan vuoden alkupuolella Wentus-viisikko (Juho Kinaret, Niko Riippa, Robban Hagn\u00e4s, Pekka Gr\u00f6hn, Daniel Hjerppe) sitten matkusti Duken kotikonnuille Yhdysvaltoihin, Rhode Islandin osavaltioon. Tiukkojen sessioiden tuloksena syntyi \u201dToo Much Mustard!\u201d -albumi, joka 15 biisin vahvuisena ilmestyi 13. syyskuuta.<\/p>\n

Lakewest Recording -studiolla taltioitui kokoelma Wentus- ja Duke-originaaleja sek\u00e4 coverbiisej\u00e4. Albumin nimi johtaa tarinasta, jonka mukaan Tom Waits kiihotti joskus aikoinaan Dukea lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kitarasoundiinsa niin paljon s\u00e4r\u00f6\u00e4, ett\u00e4 kitaristi irvisti lopulta kuin sinapin nielleen\u00e4. Nyt \u201dToo Much Mustard!\u201d -nimibiisill\u00e4 pilkett\u00e4 piisaa. Vauhdikkaalla huumori-instrumentaalilla Wentus ja Duke n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t, ettei bluesia ja rockia tarvitse aina esitt\u00e4\u00e4 totisesti \u2013 vastaavaan harva uskaltautuu.<\/p>\n

Wentuksen omista biiseist\u00e4 \u201dShe\u2019s a Killer Hot Blonde\u201d tykitt\u00e4\u00e4 vakuuttavasti Fabulous Thunderbirdsin tyyliin. \u201dYou Got My Love\u201d edustaa rivakkaa, Wentuksen \u2019omaa\u2019 tyyli\u00e4. \u201dMiranda\u201d ja \u201dWhere Have All the Songbirds Gone\u201d kumpuavat soulin maailmasta. Slovariosastoon luikahtaa \u201dRight in Your Arms\u201d.<\/p>\n

Balladi \u201dSelma\u201d on puolestaan tuttu jo aiemmasta USA-levytyssessiosta (Woodstock, 2010); uusi luenta on paikallaan, sill\u00e4 nimenomaan matkaamisesta ison veden tuolle puolen biisi kertoo: \u201dOh Selma, tell me why, over the ocean you went\u201d\u2026<\/p>\n

Cover-osaston ilonaiheita ovat Canned Heat -tunnelmainen \u201dJudgement Day\u201d ja upean The Holmes Brothersin kunniaksi levytetty, avausbiisiksi valittu \u201dStayed at the Party\u201d. R\u00e4meisen ja intensiivisen \u201d2:19\u201d -raidan kitarasoolo tulee iholle. \u201dShe Made My Mind\u201d taas saa kivaa lattarimaustetta.<\/p>\n

Esityksist\u00e4 ykk\u00f6seksi nousee kuitenkin Duke Robillardin biisi \u201dPassionate Kiss\u201d. Kappale, jonka Duke levytti \u201dTurn It Around\u201d -kiekolleen (1991), saa nyt aivan uudet vaatteet. Kasvava rakenne nostattaa s\u00e4velteoksen oikeuksiinsa. Tulkinta, joka alkaa hienovaraisesti Kinaretin laululla ja Gr\u00f6hnin pianolla, rakentuu s\u00e4ken\u00f6iv\u00e4ksi musiikkivalliksi, jossa blues, Woodstock-sukupolven rock, muusikonty\u00f6 ja studio-osaaminen ly\u00f6v\u00e4t herkullisesti k\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Seikkaper\u00e4inen valmistelu saati laskelmointi eiv\u00e4t kuulu Wentus Blues Bandin toimintatapaan, ja levyt ovatkin usein enemm\u00e4n tuokiokuvia kuin siloteltuja teemakokonaisuuksia. Sellainen albumi on my\u00f6s \u201dToo Much Mustard!\u201d. Matkaan l\u00e4hdett\u00e4ess\u00e4 Wentuksella oli vain pari biisiaihiota. H\u00e4rm\u00e4\u00e4n palattiin kuitenkin kera tuhdin materiaalin. Enempi suunnitelmallisuus ei olisi tehnyt projektille pahaa, silti \u201dWentus-metodilla\u201d syntyi taas mielenkiintoinen ja faneja varmasti miellytt\u00e4v\u00e4 lopputulos.<\/p>\n

Viime vuodet, alkuper\u00e4isj\u00e4sen Kim \u201dHiding\u201d Vikmanin j\u00e4tetty\u00e4 b\u00e4ndin taakseen, Wentus on toiminut yhden kitaristin taktiikalla. Nyt kun Niko Riippa saa rinnalleen Robillardin, kitaraosastolla kipin\u00e4\u00e4 riitt\u00e4\u00e4. Laulaja Kinaret ja basisti Hagn\u00e4s hoitavat hommansa tutun inspiroituneesti. Nuori rumpali Daniel Hjerppe vaan vahvistaa asemaansa originaalipatteristi Mikael Axelqvistin seuraajana. Pekka Gr\u00f6hn taas lukeutuu suomalaisen rockin ja popin kysytyimpiin kosketinsoittajiin. T\u00e4ll\u00e4(kin) levyll\u00e4 h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, miksi. Moni keskinkertaisempi biisi nousee korkealle tasolle pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n h\u00e4nen sormioty\u00f6ns\u00e4 ansiosta.<\/p>\n

Levyn lis\u00e4ksi uutta v\u00e4ri\u00e4 Wentuksen syksyyn toi kutsu vapaamuotoiseen bluesin kunniagalleriaan. Koko viisikko sai kunniakirjat p\u00e4\u00e4syst\u00e4 gallerian kolmostasolle, paikallisten Great Blues Artist -nimien joukkoon. Suomalaisista kunnian ovat saaneet aiemmin ainakin Helge Tallqvist, Tomi Leino ja Jo\u2019 Buddy. Alan tunnetuimmassa kunniagalleriassa, Memphisiss\u00e4 majaansa pit\u00e4v\u00e4ss\u00e4 Blues Hall of Famessa ei ole viel\u00e4 suomalaisia j\u00e4seni\u00e4.<\/p>\n

Ei Wentus Blues Band silti ty\u00f6skentele kunniakirjojen takia, vaan painaa hommia aidosta poltteesta musiikkiin. Blues ei ole koskaan ollut b\u00e4ndille itsetarkoitus. Varsinkin muissa projekteissaan yhtyeen muusikot ovat uppoutuneet ennakkoluulottomasti mit\u00e4 erilaisimpiin tyyleihin. Olisi mielenkiintoista kuulla, millainen tulisi Wentus-albumista, jolla blues ja sen l\u00e4himm\u00e4t sukulaiset soisivat vain mausteena \u2013 vaikka sitten liikaakin pursotettuna sinappina.<\/p>\n