Lis\u00e4\u00e4 Jari R\u00e4tty\u00e4st\u00e4: “K\u00e4\u00e4rmekeittoa ja vegemokkapaloja”<\/strong><\/a><\/li>\n<\/ul>\nPari kuukautta hajoamisen j\u00e4lkeen kitaristi-laulaja Taylor palasi julkisuuteen \u201dvirastonimell\u00e4\u00e4n\u201d Jari R\u00e4tty\u00e4. Tuolloin ilmestyi levy nimelt\u00e4 \u201dLuopion veisu\u201d. R\u00e4tty\u00e4 hoiti soolodebyytill\u00e4\u00e4n kaiken musisoinnin itse. Kappaleet rakentuivat p\u00e4\u00e4asiallisena instrumenttina toimineen dobron ymp\u00e4rille. Laulukieli oli vaihtunut englannista suomeksi. Tekstien valmius ja erinomaisuus p\u00e4\u00e4si yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuin puun takaa. Lauluissa oli eheit\u00e4, hyvin koostettuja tarinoita, jotka v\u00e4ltteliv\u00e4t tehokkaasti lajityypin tavanomaisuuksia. My\u00f6hemmin arveluni siit\u00e4, ett\u00e4 R\u00e4tty\u00e4 ei ollut debyytill\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa pappia kyydiss\u00e4 sai varmistuksen. Vuonna 2013 h\u00e4n kertoi tehneens\u00e4 paljon musiikkia jo ennen Daddy Giljoteenia ja toimineensa niin n\u00e4ytelm\u00e4kirjailijana kuin n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4kin. Yleens\u00e4 aina h\u00e4n oli kirjoittanut suomeksi.<\/p>\n
Daddy Giljoteen oli ollut vain v\u00e4livaihe \u2013 varsin hyv\u00e4 sellainen.<\/p>\n
K\u00e4\u00e4rmekeitto<\/h2>\n
“Luopion veisun” akustinen perussointi sai lihaa luiden ymp\u00e4rille ja tukevan hyppysellisen mausteitakin pari vuotta my\u00f6hemmin ilmestyneell\u00e4 seuraajallaan “K\u00e4\u00e4rmekeitto”. Edelleen R\u00e4tty\u00e4 soitti itse kaikki instrumentit. Trubaduurillisuus alkoi kuitenkin v\u00e4isty\u00e4 b\u00e4ndim\u00e4isemm\u00e4n ilmaisun tielt\u00e4. Seuraavalla pitk\u00e4soitolla “Kuljet heid\u00e4n keskell\u00e4\u00e4n” (2013) esiteltiinkin sitten K\u00e4\u00e4rmekeitto \u2013 edelliselt\u00e4 julkaisulta nimens\u00e4 napannut b\u00e4ndi.<\/p>\n
Notkealiikkeisen komppiryhm\u00e4n muodostivat basisti Ari Kein\u00e4nen ja rumpali Jalmari Auvinen. Kokonaisuuden t\u00e4ydensi R\u00e4tty\u00e4n kaksi aiempaa levy\u00e4 ja viimeisen Daddy Giljoteenin pitk\u00e4soitonkin \u00e4\u00e4nitt\u00e4nyt Mika Majanen. H\u00e4n oli vasiten K\u00e4\u00e4rmekeittoa varten opetellut soittamaan bouzoukia.<\/p>\n
Kovan liveb\u00e4ndin maineen ansainnut ryhm\u00e4 julkaisi levyt \u201dMuistan kerran Baabelissa\u201d (2015) ja \u201dMin\u00e4 olen legioona\u201d (2018). Niiden j\u00e4lkeen Majanen j\u00e4i pois kokoonpanosta. Bouzoukistiksi tuli Joonas Ojaharju. Uudistuneen kokoonpanon ensimm\u00e4inen julkaisu oli digisingle \u201dElukkalaulu\u201d vuoden 2019 kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. T\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 sit\u00e4 seurasi Jari R\u00e4tty\u00e4 & K\u00e4\u00e4rmekeiton nelj\u00e4s pitk\u00e4soitto.<\/p>\n
V\u00e4kevyys<\/h2>\n
T\u00e4ss\u00e4 kohtaa joutunen siteeraamaan itse\u00e4ni. Tsekkaillessani vanhoja levyarvioita huomasin kirjoittaneeni vuonna 2011, ett\u00e4 monet menev\u00e4t mets\u00e4\u00e4n, l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n sovittamaan bluesteemoja t\u00e4k\u00e4l\u00e4isiin maisemiin. R\u00e4tty\u00e4 puolestaan onnistuu menem\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4\u00e4n. Tuo p\u00e4tee edelleen. Materiaalissa soivat vahvasti tekij\u00e4n omat juuret ja Kainuu. Soi siell\u00e4 paljon muutakin. Jo pitk\u00e4\u00e4n mainoslauseena ollut \u201dKainuu \u2013 Teksas \u2013 Tiibet\u201d m\u00e4\u00e4rittelee R\u00e4tty\u00e4n musiikin erinomaisesti. Se piirt\u00e4\u00e4 \u00e4\u00e4riviivat riitt\u00e4v\u00e4n laajalle, j\u00e4tt\u00e4en tilaa seikkailla ja temmelt\u00e4\u00e4. Bluesiin ja folkiin nojaava musisointi saa aiemmilta levyilt\u00e4 tuttuun tyyliin s\u00e4vyj\u00e4 mm kansanmusiikista, viel\u00e4p\u00e4 eri kansojen musiikeista. Yleisilme onnistuu eksoottisista aineksista huolimatta olemaan peittelem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n suomalainen. Mukana on sopiva m\u00e4\u00e4r\u00e4 mets\u00e4l\u00e4isyytt\u00e4, mutta my\u00f6s amerikkaa. Fiilis on sellainen kuin Helsingiss\u00e4 it\u00e4maiseen ravintolaan cowboybuutseissaan pitsalle lompsiva yksin\u00e4inen hahmo potisi koti-ik\u00e4v\u00e4\u00e4 ruuhkarajan avarammalle puolelle.<\/p>\n
Lauluissaan R\u00e4tty\u00e4 hypp\u00e4\u00e4 usein sorrettujen tai muuten vain kehnot kortit saaneiden saappaisiin tarkastelemaan maailmaa. Vuosien saatossa h\u00e4n on tarjonnut monia pienoisn\u00e4ytelm\u00e4n verran tapahtumaa kuljettavia lauluja. Teatteritausta ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 auttaa koostamaan tarinoista eheit\u00e4 ja kompakteja. Lauluja tehdess\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 osata sanoa mahdollisimman v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 mahdollisimman paljon. K\u00e4ytetyt sanat tarkkaan punniten ja toteamisen ohella my\u00f6s kuvailevia sanoja valiten, ei lauluista tule joutavaa jollottelua. \u201dValkoista roskav\u00e4ke\u00e4\u201d tarjoaa tarinaa ja tapahtumaa ainakin tv-sarjan tarpeiksi. Miehenmalleista lienev\u00e4t kummunneet levyn vahvat avaus- ja p\u00e4\u00e4t\u00f6skappaleet \u201dV\u00e4kevyys\u201d ja \u201dMaakunnan S\u201d.<\/p>\n
Luontoteemat ovat ennenkin n\u00e4ytelleet t\u00e4rke\u00e4t\u00e4 roolia R\u00e4tty\u00e4n tuotannossa. Esimerkiksi kaivostoimintaa osuvasti kommentoiva “Huora vei kaiken” ja tuotantoel\u00e4inten asemaa kuvaileva “Elukkalaulu” saavat uudella levyll\u00e4 hengenheimolaisia. “Sika ja aurinko” palaa koskettavasti tuotantoel\u00e4inteemaan. Se, ett\u00e4 elintarviketeollisuudessa paino on nimenomaisesti yhdyssanan loppuosalla, ei varsinaisesti paranna el\u00e4inten el\u00e4m\u00e4n laatua \u2013 tuskinpa elintarvikkeiden laatuakaan. \u201dSuolaulu\u201d vie liukkaille pitkospuille horjumaan. “Etel\u00e4n MacVaris” on el\u00e4v\u00e4isen ilmeik\u00e4s kuvaus Helsingin Kallioon kotiutuneesta ja roskaruoan makuun p\u00e4\u00e4sseest\u00e4 city-variksesta. Vastakkainasettelua ja rinnakkaiseloa keh\u00e4teiden molemmin puolin tarjoava \u201dKaksi kotia\u201d vihjaa siihen suuntaan, ett\u00e4 ihmisiss\u00e4kin saattaa ilmet\u00e4 city-varismaisia piirteit\u00e4. Perunanviljelyn iloista kertova kaksiosainen “Pottulaulu” on kerrassaan mainio, pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n jo omaper\u00e4isen aihevalintansa ansiosta yksi t\u00e4m\u00e4n vuoden suosikkikipaleitani.<\/p>\n
Jari R\u00e4tty\u00e4n suomenkielisell\u00e4 uralla soitto on asteittain rouheutunut letkeytt\u00e4\u00e4n menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4. K\u00e4\u00e4rmekeitto vastaa nykyisell\u00e4\u00e4n hyvin niihin Daddy Giljoteenin tiimoilta her\u00e4nneisiin odotuksiini. Uuden levyn perusteella b\u00e4ndi on todella oivassa iskukunnossa. Soitto on rokkaavaa ja rentoa. Komppien moni-ilmeisyys ja pitkiksikin ven\u00e4ht\u00e4v\u00e4t soolot viev\u00e4t mukanaan. Monin paikoin s\u00e4r\u00f6inen slidekitara saa muista kielisoittimista hyvin tukea ja seuraa. Esimerkiksi mystinen \u201dNoidat palaa Mommilaan\u201d tarjoaa melkoista tykityst\u00e4. Kunhan keikkailu taas joskus mahdollistuu, niin t\u00e4t\u00e4(k\u00e4\u00e4n) b\u00e4ndi\u00e4 ei kannata missata.<\/p>\n
MARKO AHO<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Oman luonnehdintansa mukaan action-bluesia soittanut Daddy Giljoteen oli aktiivinen toimija vuosituhannen ensimm\u00e4isell\u00e4 vuosikymmenell\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":547,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"nf_dc_page":"","footnotes":""},"categories":[49,4],"tags":[93],"class_list":["post-546","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-arviot","category-levyt","tag-jari-rattya"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/546","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=546"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/546\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":548,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/546\/revisions\/548"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/547"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=546"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=546"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=546"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}