Kent \u201dOmar\u201d Dykes oli yksi ensimm\u00e4isi\u00e4 bluesartisteja josta toden teolla innostuin. Tutustuin h\u00e4nen musiikkiinsa joskus kahdeksankymment\u00e4luvun loppupuolella. Bluesdiggailuni oli pitk\u00e4lti Vaughanin veljesten ohjaamana p\u00e4\u00e4ssyt hyv\u00e4lle alulle, kun Omar and the Howlersin “I Told You So” p\u00e4\u00e4tyi levylautaselle ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa. Heti a-puolen avaavan “Border Girlin” aikana peli oli selv\u00e4. Tajusin kohdalle osuneen kertakaikkisen mainiota kamaa. Teksasin parhaiden perinteiden mukaisesti musiikista oli kuultavissa laaja kirjo vaikutteita. Niist\u00e4 p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isin\u00e4 korvani poimivat CCR:n, Bo Diddleyn ja Howling Wolfin. Silloin ollaan vahvasti oikealla polulla, jos levy ohjaa ajatuksia tuon kolmikon suuntaan. Omar and the Howlersin rokkaava ote ja solistin s\u00e4\u00e4stelem\u00e4t\u00f6n tulkinta voitti vaivatta puolelleen.<\/p>\n
Rehvakkaan rouheuden ohella huomiota kiinnittiv\u00e4t my\u00f6s laulujen tekstit. Ne sis\u00e4lsiv\u00e4t perusbluesia monimuotoisempaa kerrontaa. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n jo kappaleen \u201dMagic Man\u201d avausrivi “Long ago and far away I was born on my birthday” oli mielest\u00e4ni riemastuttava, jopa nerokas, oivallus.<\/p>\n
Omarin diggailu on jatkunut n\u00e4ihin p\u00e4iviin. Olen ilokseni saanut sopimaan monet ahkeran Suomen k\u00e4vij\u00e4n keikoistakin kalenteriini. Omarin levyj\u00e4 on hyllyyni ilmestynyt tasaiseen tahtiin, vaan eip\u00e4 taida ilmesty\u00e4 en\u00e4\u00e4. Mystinen ihosairaus iski h\u00e4neen kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2017 ja “s\u00f6i” lihakset k\u00e4sist\u00e4. V\u00e4kivahva j\u00e4ssikk\u00e4, joka Stratocasterin kaulasta vibraattoja v\u00e4\u00e4nt\u00e4ess\u00e4\u00e4n on takavuosina onnistunut rikkomaan jokusenkin kitaran, ei en\u00e4\u00e4 pysty soittamaan lainkaan. Omar kertoo hyv\u00e4ksyneens\u00e4 vallitsevan tilanteen ja vitsailee kutsuvansa itse\u00e4\u00e4n nykyisin nimell\u00e4 \u201dT-Rex Man\u201d \u2013 valtavankokoinen mies, jolla on ruipelot k\u00e4det.<\/p>\n
Jylh\u00e4sti rohiseva laulu\u00e4\u00e4ni olisi yh\u00e4 tallella, mutta levyjen tekeminen pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n laulajana ei innosta. Kokonaisuus j\u00e4isi vajaaksi. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 Omar julkaisi pari vuotta sitten levytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 laulutekstej\u00e4\u00e4n kirjana. Yhdess\u00e4 vaimonsa Issa Medranon kanssa koostamansa “Ballad of Old Leather Butt: A Collection of Songs Unsung” sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 44 p\u00f6yt\u00e4laatikosta kaivettua teksti\u00e4 lyhyk\u00e4isine taustoituksineen. Etenkin pidemp\u00e4\u00e4n Omaria diganneet voivat lukiessaan kuvitella h\u00e4net laulamaan lyriikoita. Niin min\u00e4 tein automaattisesti. Lukijalle avautuu ainutlaatuinen mahdollisuus rytmitt\u00e4\u00e4 ja sovittaa tekstej\u00e4 haluamaansa muottiin. Jos mielikuvitusta ja n\u00e4kemyst\u00e4 piisaa, niin kirjasta saa todella kovan \u201dlevyn\u201d aikaiseksi \u2013 olkoonkin, ett\u00e4 vain oman p\u00e4\u00e4n sis\u00e4iseen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n
Viime kes\u00e4n\u00e4 ilmestyi Omarin el\u00e4m\u00e4kerta “The Life and Times of a Poor and Almost Famous Bluesman”. J\u00e4lleen Issa Medrano on toiminut toisena kirjoittajana. Kirja t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 mukavasti tekstikokoelman hahmottelemia kuvia. Kappaleiden taustalta l\u00f6ytyvi\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapahtumia esitell\u00e4\u00e4n lyriikoiden ohessa suurpiirteisesti. El\u00e4m\u00e4kerta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 kurkistamaan hieman peremm\u00e4lle.<\/p>\n
Kliseisesti voisi todeta, ett\u00e4 Omarin el\u00e4m\u00e4kertaa lukiessa ei j\u00e4\u00e4 kaipaamaan muuta kuin lis\u00e4\u00e4 tarinoita. Omar kertailee el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja uransa vaiheita, monenlaisia sattumuksia ja tapahtumia muistellen. Uran p\u00e4\u00e4sty\u00e4 vauhtiin, kerronta etenee levy kerrallaan. Valinta on luonteva. The Howlersin miltei puolivuosisatainen taival tarjoaa monenlaista jutunjuurta. Uskoisin, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vuoden ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 70 vuotta t\u00e4ytt\u00e4neell\u00e4 Omarilla olisi viel\u00e4 materiaalia ainakin parin vastaavan kokoisen kirjan tarpeiksi ilman poikkeamista sepitteen puolelle.<\/p>\n
El\u00e4m\u00e4kerran aluksi Omar ilmoittaa haluavansa kertoa oman tarinansa omalta kantiltaan. H\u00e4n ei ole kostamassa kenellek\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n \u2013 vaikka tarinan edetess\u00e4 k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 syit\u00e4kin l\u00f6ytyisi. Monesti on bluesmiest\u00e4 kohtalo koetellut ja kumppanitkin kusettaneet, mutta kaikesta on selvitty.<\/p>\n
Omar on tullut tunnetuksi kovana ty\u00f6myyr\u00e4n\u00e4 ja ahkerana rundaajana. Kirjan esipuheessa nostetaan esiin nelj\u00e4 keikkailussa vallinnutta perusperiaatettaan: ei treenej\u00e4, ei soundcheckej\u00e4, ei lavamonitoreja eik\u00e4 settilistoja. Joistakin kohdista on kuulemma joutunut olosuhteiden pakosta toisinaan tinkim\u00e4\u00e4n, mutta p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti homma on toiminut noin. Kun b\u00e4ndi tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 tekee, voi kahden tunnin soundcheckin huoletta vaihtaa nokosiin. Hy\u00f6dyllisempi vaihtoehto keikan sujumisen kannalta ovat ne.<\/p>\n
Seikkailu etenee vauhdikkaasti ja sivurooleissa vilisee alan merkkinimi\u00e4. Esimerkiksi Bo Diddley, Lonnie Mack, Stevie Ray Vaughan ja Jimmy Buffet osuvat reitille. Keplotteleepa sankarimme er\u00e4\u00e4ss\u00e4 sivujuonteessa itsens\u00e4 Rockpilen takahuoneeseenkin.<\/p>\n
Suomalaisten kansallistunne on tunnetusti riippuvainen siit\u00e4, miten muut meit\u00e4 huomioivat. Omar nostaa Suomen ja suomalaiset esiin muutamaankin otteeseen. Silloin pit\u00e4isi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni rynnist\u00e4\u00e4 torille juhlimaan. Helpompi vaihtoehto on laittaa l\u00e4mpim\u00e4sti p\u00e4\u00e4lle ja menn\u00e4 torikahvilaan lukemaan. Siten saa keskitty\u00e4 olennaiseen ilman tauotusta.<\/p>\n
Robban Hagn\u00e4sin ja Wentus Blues Bandin luonnollisesti odotinkin tulevan kirjan sivuilta vastaan. Erja Lyytisest\u00e4k\u00e4\u00e4n en yll\u00e4ttynyt. Tosin h\u00e4nen rooliaan kaltoin kohtelun v\u00e4likappaleena en osannut aavistaa. Sen sijaan melko ison huomion osakseen saava Dingo tuli t\u00e4ysin puskista. B\u00e4ndin kohtaaminen on ollut niin ikimuistoinen kokemus, ett\u00e4 siit\u00e4 riitt\u00e4\u00e4 vuosien v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4 tarinaa parin aukeaman verran.
\nSuomi pulpahtelee t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 esiin, mutta en tied\u00e4 miten kertomukset sopivat taannoin m\u00e4\u00e4riteltyyn maabr\u00e4ndiimme. Mainituiksi tulevat niin y\u00f6tt\u00f6m\u00e4n y\u00f6n zombit, jurrinen kahlekuningas kuin toinen maamme kahdesta(?) itsepalvelupesulastakin.<\/p>\n
Kirjan sis\u00e4lt\u00f6 on oivaa viihdykett\u00e4 ja silkkaa asiaa alusta loppuun. Ulkoasua sen sijaan leimaa huokeahko tulostenippumaisuus. Projekti lienee nykyaikaisesti suunnattu l\u00e4hinn\u00e4 e-kirjamarkkinoille. Mustavalkoinen kuvitus n\u00e4ytt\u00e4isi olevan nettiresoluutioista, joten kuvat ovat painettuina aavistuksen rakeisia.<\/p>\n
Digimaailmassa toimien linkit ovat tietty n\u00e4pp\u00e4ri\u00e4, mutta en usko kenenk\u00e4\u00e4n innostuvan merkkijonoja kirjasta tietokoneelle naputtelemaan.<\/p>\n
Pokkarimainen teos tuntuu onneksi kest\u00e4v\u00e4n useammankin lukukierroksen hyvin. Itse tykk\u00e4\u00e4n lukea vanhanaikaisesti paperilta ja pl\u00e4r\u00e4ill\u00e4 edestakaisin skrollaamisen sijaan. Onhan kirjoja miellytt\u00e4v\u00e4mpi s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4kin hyllyss\u00e4 kuin tietokoneen tai tabletin uumenissa.<\/p>\n
Niin ik\u00e4\u00e4n pehme\u00e4kantinen \u201dBallad of Old Leather Butt\u201d on ulkomuodoltaan hieman el\u00e4m\u00e4kertaa viimeistellympi, mutta sen kansikuva kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 h\u00e4mment\u00e4\u00e4. Soittajan k\u00e4si ja Les Paul -tyyppinen kitara tuovat Omarin sijasta mieleen kuvapankista poimitun fiiliskuvan.<\/p>\n
Amazon kirjojen julkaisijana her\u00e4tt\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n mielikuvia kustannustehokkuudesta ja m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 kuin laadusta ja taiteellisuudesta. Toivottavasti tuotantokustannuksista koituva s\u00e4\u00e4st\u00f6 p\u00e4\u00e4tyy mahdollisimman suurelta osin tekij\u00f6ille ja vaikkapa Omarin l\u00e4\u00e4k\u00e4rikuluihin. Kirjaa lukemalla k\u00e4y nimitt\u00e4in ilmi, ett\u00e4 vuosien saatossa hy\u00f6ty h\u00e4nen t\u00f6ist\u00e4\u00e4n on aivan liian usein valunut aivan v\u00e4\u00e4riin taskuihin.<\/p>\n
Omar & the Howlersin viimeiseksi levyksi mit\u00e4 luultavimmin j\u00e4i vuonna 2017 ilmestynyt \u201dZoltar\u00b4s Walk\u201d \u2013 vahva suositus sillekin. Kirjojen ohella kannattaa se, kuten my\u00f6s ne kaikki edelt\u00e4v\u00e4t levyt, tsekata digattavaksi.<\/p>\n
Nykyisin iso mies itsekin saa rahaa levyjens\u00e4 myynnist\u00e4.<\/p>\n
MARKO AHO<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kent \u201dOmar\u201d Dykes oli yksi ensimm\u00e4isi\u00e4 bluesartisteja josta toden teolla innostuin. Tutustuin h\u00e4nen musiikkiinsa joskus kahdeksankymment\u00e4luvun loppupuolella.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":569,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"nf_dc_page":"","footnotes":""},"categories":[49,66,109],"tags":[98],"class_list":["post-568","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-arviot","category-kirjat","category-toimituksen-valinta","tag-omar-dykes"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/568","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=568"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/568\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":570,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/568\/revisions\/570"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/569"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=568"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=568"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=568"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}