{"id":981,"date":"2022-01-18T13:16:58","date_gmt":"2022-01-18T11:16:58","guid":{"rendered":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/?p=981"},"modified":"2022-01-18T13:17:00","modified_gmt":"2022-01-18T11:17:00","slug":"mikko-loytty-bluesstars-sinitahtia-tampereen-illassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/2022\/01\/18\/mikko-loytty-bluesstars-sinitahtia-tampereen-illassa\/","title":{"rendered":"Mikko L\u00f6ytty BluesStars: Sinit\u00e4hti\u00e4 Tampereen illassa"},"content":{"rendered":"<p><strong>Mikko L\u00f6ytyn uran varrelta l\u00f6ytyy jos jonkin tyylisi\u00e4 b\u00e4ndej\u00e4. Genrest\u00e4 riippumatta voi h\u00e4net n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n olla varma, ett\u00e4 komppi ainakin toimii. <\/strong><!--more--><\/p>\n<p>L\u00f6ytyn soitossa nimitt\u00e4in rentous ja tiukkuus eiv\u00e4t ole toisiaan pois sulkevia ominaisuuksia. Molemmat ovat alati l\u00e4sn\u00e4 ja tasapuolisesti m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4 asemassa. Aivan liian moni soittaja panostaa liiaksi toiseen sen toisen kustannuksella.<\/p>\n<p>L\u00f6ytyn uraa taaksep\u00e4in t\u00e4hyilless\u00e4 ensimm\u00e4inen oma kiintopisteeni on 80-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 super-kokoonpanona (ainakin Tampereella) esitelty Catwalk. Se ei tainnut odotetulla tavalla saada ilmaa siipiens\u00e4 alle. Kiitorata loppui kesken. 90-luvulla isoimman huomion vei Q.Stone. Sittemmin matkan varrelle on mahtunut niin SF Bluesia, Herra Hein\u00e4m\u00e4en Lato-orkesteria, Pepe Ahlqvistin Rolling Tumbleweedi\u00e4 kuin my\u00f6hempien aikojen Hurriganesiakin. Viimeisimp\u00e4n\u00e4 listalle on tullut kertakaikkisen mainio Dave Lindholm Lights. Eik\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 ole lueteltuna kuin muutama ensimm\u00e4isen\u00e4 mieleen tuleva b\u00e4ndi.<\/p>\n<ul>\n<li><a href=\"https:\/\/www.flickr.com\/photos\/bluesfinlandcom\/albums\/72157720215154161\" target=\"_blank\" rel=\"noopener\"><strong>Katso kuvagalleria<\/strong><\/a><\/li>\n<\/ul>\n<p>Mikko L\u00f6ytty on t\u00e4ll\u00e4 vuosituhannella tehnyt levyj\u00e4 my\u00f6s sooloartistina. Nelj\u00e4 suomenkielist\u00e4 albumia, joista ensimm\u00e4inen ilmestyi vuonna 2003, on j\u00e4\u00e4neet turhan vaatimattomalle huomiolle. Se on harmi. Niill\u00e4 olisi ainesta laajemmankin yleis\u00f6n viihdykkeeksi. Soitto soljuu rennon letke\u00e4sti ja el\u00e4m\u00e4nl\u00e4heinen, monin paikoin tarinallinen kappalemateriaali on juuri sopivasti juurevaa. Levyt eiv\u00e4t ole kuitenkaan l\u00f6yt\u00e4neet tiet\u00e4\u00e4n suuren yleis\u00f6n tietoisuuteen \u2013 ainakaan viel\u00e4.<\/p>\n<h2>Sinisi\u00e4 t\u00e4hti\u00e4 useammankin otavan tarpeiksi<\/h2>\n<p>Viime syksyn\u00e4 ilmestynyt viides soololevy \u201dBluestars\u201d luulisi sen sijaan saavan huomiota osakseen. Se eroaa jonkin verran edelt\u00e4jist\u00e4\u00e4n. Nyt laulukieli on vaihtunut englanniksi ja musiikki rehelliseksi bluesiksi. Rentous on edelleen vahvasti l\u00e4sn\u00e4. Otsikon mukaisesti levyll\u00e4 kuullaan melkoista liutaa L\u00f6ytyn soittokavereita. Soolokitaristeja on mukana kolmetoista. Heist\u00e4 yhdeks\u00e4n n\u00e4htiin julkaisukeikalla joulukuun alussa ja luku nousee kymmeneen, mik\u00e4li l\u00e4mmittelyb\u00e4ndiss\u00e4 kitaroinut Janne Louhivuorikin lasketaan.<\/p>\n<p>Keikalla kuultiin levyn materiaali miltei kokonaan ja muutamin bonuksin. Rumpuvastuu jakautui ensimm\u00e4isen puoliskon soittaneen Juppo Paavolan ja kakkososuuden hoitaneen Arska Rautajoen kesken. Levyll\u00e4 kuullaan heid\u00e4n lis\u00e4kseen my\u00f6s Jani Auvisen ja Sakari L\u00f6ytyn rummutusta. Klubilla Gilbert Kuppusalmi soitti ly\u00f6m\u00e4soittimia ja Sami Sippola saksofonia miltei koko illan. Kitaristeissa olikin sitten enemm\u00e4n vaihtelua.<\/p>\n<p>Illan niin kuin levynkin avasi Jimmy Reedin &#8220;Honest I Do&#8221;. Useimmiten slovarina tulkittu klassikko kulki L\u00f6ytyn k\u00e4sittelyss\u00e4 Reedille ominaisena shufflena. Toimi hienosti. Avauskent\u00e4llisess\u00e4 kitaroi Rolling Tumbleweedist\u00e4 tuttu kolmikko Yk\u00e4 Putkinen, Jarkka Rissanen ja Pepe Ahlqvist \u2013 kaivoipa viimeksi mainittu odotukset palkiten munnarinkin taskustaan. Kaikki kolme kantoivat tyylill\u00e4 soolovastuunsa ja lavan sivustalta pimennosta tuuttasi viel\u00e4 Sippola kipakat fonikuviot sekaan. Yhteissoitto oli koko illan ajan rennon jamimaista ja hyv\u00e4ntuulista. &#8220;Don\u00b4t You Lie To Me&#8221; ja Ahlqvistin laulama &#8220;Shotgun Blues&#8221; viimeisteliv\u00e4t avauskokoonpanon osuuden.<\/p>\n<p>Seuraavassa kattauksessa kitaroivat Jarmo \u201dSlim Butler\u201d Puhakka, Anssi Salminen, Tapio Ylinen ja Tommi Laine. Homma k\u00e4\u00e4nn\u00e4hti hieman funkympaan suuntaan. Slim Butler &amp; Slimcutsin, jonka basistina L\u00f6ytty my\u00f6s toimii, ohjelmistosta kuultiin \u201dHow Deep Is the Water\u201d ja \u201dHeart Of Ice\u201d. Niiden j\u00e4lkeen palattiin Bluestarsille, kun Willie Dixonin &#8220;If The Sea Was Whisky&#8221; tarjoiltiin uuteen uskoon muovailtuna n\u00e4kemyksen\u00e4. L\u00f6ytyn spiikin mukaan aina vain yht\u00e4 nuori ja yht\u00e4 lahjakas Anssi Salminen vet\u00e4isi \u201dJohnny B Gooden\u201d reippaana ja rehvakkaana versiona. El\u00e4v\u00e4isen virtuoosin esikuvana vaikuttaisi olleen enemm\u00e4n Jimi Hendrixin ja Johnny Winterin luennat aiheesta kuin Berryn originaali.<\/p>\n<p>Laineen jatkaessa, Salminen ja Puhakka vaihtuivat Dave Lindholmiin ja Jarkka Rissaseen. Niinp\u00e4 kokoonpanon runkona oli Dave Lindholm Lights. L\u00f6ytyn yhdess\u00e4 Teppo Nuorvan kanssa kirjoittaman, kiirett\u00f6m\u00e4sti tallustavan \u201dMuddy Bootsin\u201d j\u00e4lkeen klassisempaa s\u00e4velaarteistoa edustivat \u201dAin\u00b4t Got No Home\u201d ja \u201dSweet Little Angel\u201d. N\u00e4ist\u00e4 ensin mainittu on yksi levynkin kohokohdista.<\/p>\n<p>Jarkka Rissasen astuttua solistimikin \u00e4\u00e4reen kuultiin mainion venyttelev\u00e4 jamitus Buffalo Springfield -s\u00e4velm\u00e4st\u00e4 \u201dFor What It\u00b4s Worth\u201d. Jarkkahan on samaisen kappaleen suomentanutkin Eero Raittisen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n nimell\u00e4 \u201dJotain tekeill\u00e4 taas\u201d. T\u00e4ll\u00e4 kertaa kuitenkin pysyteltiin Stephen Stillsin alkuper\u00e4isess\u00e4 tekstiss\u00e4.<\/p>\n<h2>Toinen er\u00e4 ja jatkoaika<\/h2>\n<p>Er\u00e4tauolla tuli soittoon ilmeisesti hieman aiottua pidempi tauko, koska Nipa Niilola ja Arska Rautajoki olivat jossain omilla teill\u00e4\u00e4n. Herrojen l\u00f6ydytty\u00e4 muutamaa minuuttia my\u00f6hemmin lavalle alkoikin toden teolla tapahtua. Keikan alkuosuus oli tarjonnut todella kovaa meininki\u00e4 ja hyv\u00e4ntuulista jamittelua. Yleis\u00f6 vaikutti jo varsin tyytyv\u00e4iselt\u00e4, mutta loppua kohden saatiin kierrokset nousemaan entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Ensin Niilolan ohjastamana kuultiin Fleetwood Macin \u201dLooking For Somebody\u201d ja sen p\u00e4\u00e4lle Bluestarsilta poimittu \u201dHighway 61\u201d. Se ei nimest\u00e4\u00e4n huolimatta ole Dylania vaan L\u00f6ytty\u00e4 ja kerrassaan mainiosti rokkaava instrumentaali onkin. Sivuhuomautuksena on pakko todeta, ett\u00e4 oli hienoa kuulla pitk\u00e4st\u00e4 aikaa Rautajokeakin \u201dihan omillaan\u201d. Popeda-vuosina h\u00e4nen soitossaan antoi notkeus minun makuuni liiaksi tilaa junttaukselle, eik\u00e4 Hurriganeskaan turhan relaa ty\u00f6ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 tainnut Arskalle tarjota. Tuolloin kyytil\u00e4inen koetti turhan usein tarrata rattiin ja turhan antoi painokkaita ajo-ohjeita. Nyt soitto svengasi vapautuneesti. Erityisesti Kuppusalmen laulama \u201dI\u00b4ve Got A Woman\u201d groovasi koko ryhm\u00e4ll\u00e4 todella komeasti. Pitkine sooloineen se nosti mieleen Little Featin kulta-ajat. Samoin kuin levyn, my\u00f6s keikan p\u00e4\u00e4tti raskaskulkuinen \u201dHound Dog\u201d. Kaikille k\u00e4vi kyll\u00e4 askelluksesta selv\u00e4ksi, ett\u00e4 kyseinen rakkikoira ei j\u00e4nist\u00e4 saa kiinni. Viihdytt\u00e4v\u00e4\u00e4 seuraa se kuitenkin oli.<\/p>\n<p>Vaikka yleis\u00f6 oli harmillisen harvalukuinen, niin se oli innokas. Eiv\u00e4th\u00e4n Sinit\u00e4hdet ilman encorea pois p\u00e4\u00e4sseet ja herramunjee millainen encore Klubilla kuultiinkaan! Kaikki yh\u00e4 mestoilla olleet kitaristit ryhmitt\u00e4ytyiv\u00e4t riviin jamittamaan. Ilmeisesti vahvistimia yksi liian v\u00e4h\u00e4n, koska Tommi Laine ja Anssi Salminen soittivat yhteist\u00e4 kitaraa. Laineen soolon j\u00e4lkeen kitara siirtyi Salmisen kaulaan. Pitk\u00e4n\u00e4 versiona tarjoiltu \u201dSteppin\u00b4Out\u201d toden totta kruunasi illan. Tuollaista kattausta tuskin ihan kohta uudemman kerran tarjolle ilmaantuu. Vihjeen\u00e4 tietty voisin heitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 olisi oivallinen vetonaula mille tahansa bluesfestarille.<\/p>\n<h2>Ei lainkaan ruosteessa<\/h2>\n<p>Illan avasi Katriina Honkasen uusi b\u00e4ndi Rolling Rust. Kantrahtavaa, maalailevaa ja hyvin mielenkiintoista musiikkia tarjoileva b\u00e4ndi ilmaantui tietoisuuteeni reilu vuosi sitten. Honkanen oli yhdess\u00e4 Janne Louhivuoren ja Ilkka Tenhusen kanssa tehnyt levyn ja muutamasta kappaleesta videotkin. Mielenkiinto her\u00e4si.<\/p>\n<p>Oli hienoa n\u00e4hd\u00e4 b\u00e4ndi nyt liven\u00e4 \u2013 viel\u00e4p\u00e4 sopivassa viitekehyksess\u00e4. Rolling Rust ei ole omiaan bailauksen taustalle, vaan kappaleet vaativat huomiota osakseen. Huomion antaminen my\u00f6s palkitsee kuulijan. Keikkoja varten b\u00e4ndi on nyt kasvatettu kvintetiksi. Kun rumpaliksi on tullut Kepa Kettunen ja basistiksi Harri Rantanen, niin voinee sanoa, ettei piisej\u00e4 oikein parempaan kyytiin voisi saadakaan. Rolling Rustista varmasti kuullaan viel\u00e4 \u2013 toivottavasti ainakin.<\/p>\n<p>MARKO AHO, teksti ja kuvat<\/p>\n<ul>\n<li><a href=\"https:\/\/www.flickr.com\/photos\/bluesfinlandcom\/albums\/72157720215154161\" target=\"_blank\" rel=\"noopener\"><strong>Katso kuvagalleria<\/strong><\/a><\/li>\n<\/ul>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Mikko L\u00f6ytyn uran varrelta l\u00f6ytyy jos jonkin tyylisi\u00e4 b\u00e4ndej\u00e4. Genrest\u00e4 riippumatta voi h\u00e4net n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n olla varma, ett\u00e4 komppi ainakin toimii.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":982,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"nf_dc_page":"","footnotes":""},"categories":[49,5,112],"tags":[139,118,79,60],"class_list":["post-981","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-arviot","category-konsertit","category-tapahtumat","tag-mikko-loytty","tag-pepe-ahlqvist","tag-rolling-rust","tag-slim-butler"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/981","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=981"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/981\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":983,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/981\/revisions\/983"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/982"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=981"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=981"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blues-finland.com\/blogi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=981"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}