|
|
BLUES-FINLAND.COM TEKSASISSA 2012 - OSA 4/4
|
|
|
|
|
|
|
|
22.10.2012 Teksas-etusivu Galleria
|
Lightnin' Hopkins soittaa Camp Streetillä aina vaan.
|
Okie Dokie: Tätä on Teksasin blues
Sarjamme viimeisessä osassa esitellään Teksasin blues-palapelin kuusi
elementtiä. Lisäksi listataan parhaat tärpit elävän musiikin ja fiilistelyn
alueilla.
Syyskuussa 2012 kohti Teksasia lähtiessäni olin varma, ettei kokemuksesta tule
yhtä tunteikasta kuin vuoden takaisesta Mississipin-kiertueesta. Olin oikeassa.
Ymmärrän, että kyse on henkilökohtaisista preferensseistä, mutta fiilistely
Mississipin legendaarisilla paikkakunnilla oli unohtumatonta. Fiilispuolella
Teksasista ei ole haastajaksi. Yksinäisen tähden osavaltion ansiot ovat toisaalla.
Historiankirjoituksesta ei käy selväksi, onko Teksas varsinaisesti blues-musiikin
originaalialuetta. Minun puolestani se saa epäselväksi jäädäkin. Kiinnostavampaa
on, tuntuuko ”Texas Blues” aidolta ja tunteeko seuduilla vieraillessaan olevansa
perimmäisten kysymysten äärellä.
Yksi on varmaa: Teksasin jalanjälki blues-nimisessä taiteenlajissa on iso ja
painava. On legendaa Blind Lemon Jeffersonin ja Lightnin' Hopkinsin johdolla,
unohtumatonta rokkaria Stevie Ray Vaughanista ja Janis Joplinista lähtien sekä
tämän päivän nimeä Los Lonely Boysista aina Carolyn Wonderlandiin. Teksas
kattaa koko bluesin spektrin ainutlaatuiseen tapaan.
Bändin varustaminen saksofonilla ja pianolla on ehkä varmin tapa päästä lähelle
Teksasin tyyliä. Hyväsorminen sähkökitaristi ei ole pahitteeksi. Vähän rock & rollia
ja Louisianan rytmejä – miksei hieman lattarimeininkiäkin – mukaan, ja keitos
alkaa olla valmis nautittavaksi. Tuntuu kivalta ajatella, että Mississipin Deltalla
konkretisoitunut musiikki alkoi joskus muinoin matkustaa kohti länttä, otti matkan
varrelta Louisianan vaikutteita mukaan ja löysi uuden kodin Itä-Teksasin
maaseudulta.
Teksasilaisilta sujuu perustavanlaatuinen, synkkä blues. Jo nuorena miehenä
Blind Lemon Jefferson aneli maan päälle jääviä pitämään huolta haudastaan ja
Mance Lipscomb tarinoi kokaiiniin kuolleesta rakkaastaan. Toisaalta on helppo
kiinnittää huomiota raikkaisiin ja humoristisiin teksteihin. ”En halua lyhyttukkaista
naista, sellaisillehan saa olla koko ajan ostamassa peruukkeja”, veisteli Lightnin'
Hopkins. Jos pysytään hiusaiheessa, T-Bone Walker kehotti porukkaa
bailaamaan: ”Let your hair down baby, let's have a natural ball”. Vitsailu ja
hauskanpito antavat Teksasin bluesille rutkasti identiteettiä ja tarjoavat
omaleimaisen lähestymistavan aiheeseen.
Teksas on valtavan kokoinen osavaltio ja se pitää sisällään loputtoman määrän
alakulttuureja. Bluesin skene on luonnollisesti osavaltion mittakaavassa pieni.
Musiikissa ylivoimainen ykkönen on country. Mitä lähemmäs Meksikon rajaa
liikutaan, sitä suositummaksi tulevat lattarimusiikin muodot kuten tejano. Mutta
pitää pikkuinen blueskin pintansa – kiitos juurevan musiikin keitaiden kuten
Dallasin Deep Ellum -alueen ja Austinin.
Kuuden sortin vaikuttajia
Kun ajatellaan Teksasin bluesia ajan, paikan ja tyylin näkökulmista, näen sen
koostuvan kuuden elementin palapelistä. Ensimmäinen on tietenkin aito ja
alkuperäinen Teksasin maaseutublues. Blind Lemon Jefferson ja Lightnin' Hopkins
olivat Itä-Teksasin omia poikia ja tekivät muusikontyönsäkin pääosin yksinäisen
tähden osavaltiosta käsin. Texas Alexander oli myös tärkeä originaattori, vaikka
hänet turhan usein unohdetaankin.
Nämä ukot antoivat vertaansa vailla olevan ponnahduslaudan nuoremmille
yrittäjille. Jefferson oli esimerkiksi erään Riley B. Kingin (s. 1925) varhaisimpia
esikuvia. Kitaristi Mike Bloomfield (s. 1943) nosti omassa rankkauksessaan
Hopkinsin kaikkien aikojen blues-nimeksi; myöhemmin Bloomfield oli viemässä
bluesia laajojen valkoisten yleisöjen iloksi, erityisesti Paul Butterfield Blues
Bandissa. Kun yhä nuoremmat innostivat taas uusia sukupolvia musiikin pariin,
on helppo vetää johtopäätös, että alkuperäisen teksasilaisen maaseutubluesin
vaikutus kuuluu vahvana tänä päivänäkin.
Sitten ovat ”maanpakolaiset”, artistit tai artistien alut, jotka karistivat pikkukylien
pölyt hyvissä ajoin jaloistaan. T-Bone Walkerista tuli supertähti Kaliforniassa ja
Freddie Kingistä Chicagossa. Albert Collins teki uraa Teksasissa jonkin aikaa,
mutta suuntasi vihdoin Kansas Cityn kautta USA:n länsirannikolle. Texas Blues -
leima seurasi maanpakolaisia hautaan asti, vaikka suurimmat maineteot kertyivät
osavaltion ulkopuolella.
Kolmantena ovat varhaiset rokkarit. Kaarti on hurjaa luokkaa. Janis Joplin on
todennäköisesti rock-historian ihailluin ja jäljitellyin naislaulaja. Hänet
muistetaan, totta kai, San Franciscossa virinneen hippiajan ikonina; toisin kuin
maanpakolaisilla, hänen Teksas-taustansa ei välttämättä ollut suurelle yleisölle
tuttu. Janis ei lyhyellä maallisella taipaleellaan ikinä unohtanut rakkauttaan
bluesiin. Hän antoi eräälle yhtyeelleenkin nimeksi Kozmic Blues Band.
Samaa sukupolvea on Beaumontin oma legenda Johnny Winter, joka Janisin
tavoin villitsi Woodstockin pilvenhöyryistä yleisöä kesällä 1969. Blues on ollut
Johnnylle aina kaikki kaikessa. Markkinointisyistä levy-yhtiö halusi hänen
kuitenkin usein soittavan rehellistä rock and rollia. Viime vuosina Winter on uuden
managementin myötä päässyt toteuttamaan itseään täysillä, blues-miehenä.
Vahvaa elämäntyötä rytmimusiikin parissa tekee myös Johnnyn pikkuveli Edgar
Winter.
.
|
|
|
Dallasin Deep Ellum -alueella soi musiikki joka päivä. Kuva maanantai-illan jameista The Free Manissa.
|
Termi ”uusi aalto” yhdistetään ehkä erilaiseen musiikkiin, mutta käytän sitä
kuitenkin Teksasin bluesin neljäntenä elementtinä. Ehkä juuri nämä uuden aallon
artistit ja bändit ovat antaneet teksasilaiselle bluesille kasvot, joita Suomessakin
rakastetaan palavasti. Kärjessä on itseoikeutetusti sähkökitaran legenda Stevie
Ray Vaughan. Valtava energia, iskevät biisit ja raaka soittotaito upposivat
yleisöön ennennäkemättömällä voimalla. SRV ja hänen Double Trouble -
yhtyeensä tekivät bluesia paremmin tunnetuksi kuin kenties mikään muu
yksittäinen artisti tai yhtye. Ainoa haastaja lienee Blues Brothers...
Aallonharjalle nostan lisäksi pari legendaarista orkesteria. Kim Wilsonin ja
Jimmie Vaughanin perustama The Fabulous Thunderbirds kehitteli
jäljittelemättömän blues-rock -tyylin, joka on jaksanut kantaa nykypäivään asti.
Bändi keikkailee Wilsonin johdolla ja uusi levykin on tulossa. Mississipiläinen
Omar Kent Dykes perusti oman bändinsä The Howlersin vuonna 1973 (vuotta
ennen T-Birdsiä). Omar siirtyi muutaman vuoden jälkeen Teksasin pääkaupunkiin
Austiniin. Siellä he konsertoivat ja levyttävät edelleen.
Viidentenä ryhmänä ovat ainesten sekoittelijat. Isoin nimi on Clarence
”Gatemouth” Brown. Gatemouth oli kotoisin Teksasin puolelta, Orangesta, mutta
vaikutti ja imi vaikutteita New Orleansissa – vajaat 400 kilometriä
kotikaupungistaan itään. Hän kutsuikin itseään Teksasin ja Louisianan
kaksoiskansalaiseksi. Aivan samanlaista polkua kulkee pari sukupolvea nuorempi
Marcia Ball, yksi roots-maailman huomattavimmista pianisteista. Gatemouth
Brownin hauta on Orangessa. Vain muutaman askelparin päässä hautausmaasta
on Old School Lounge -niminen juke joint. Sanoiko joku sanan ”symboliikka”...
Kuudennen nipun muodostavat tietenkin Teksasin tämän päivän muusikot ja
yhtyeet. Musiikkiharrastus voi osavaltiossa ilmeisen hyvin, ja mielenkiintoisia
kasvoja ponnahteleekin jatkuvasti esiin. Nuorta polvea on Suomessa esitellyt
selvästi parhaiten Rauma Blues -festivaali: niin Carolyn Wonderlandin kuin Ruby
Janen ensimmäiset Suomen-keikat nähtiin Raumalla. Järvenpään Puistoblues
lisäsi panoksia menneenä kesänä ja kiinnitti mainion Los Lonely Boysin.
Perinteiseen ilmaisuun luottaville bändeille on aina oma tilauksensa. Mainittujen
Teksasin lupausten – ja he ovat vain jäävuoren huippu – vahvuus on kuitenkin
avarakatseisuudessa. He pyrkivät tekemään asioita uudella tavalla ja heittävät
vanhat muotit roskakoriin. Näin musiikki pysyy elinvoimaisena. Lähestymistapaa
voi suositella mille tahansa musiikinlajille.
|
| |
TEKSAS: BLUES-FINLAND.COMIN TOP 5
|
|
| |
Elävä musiikki
1. Antone's, Austin
Jokaiselle Teksas-bluesin ystävälle must.
5th Streetillä seisovan klubin lavalla voi
nähdä sekä alan parhaat veteraanit että
nuoret kyvyt. Huokea(hko)t hinnat ja
mukava henkilökunta.
2. Deep Ellum, Dallas
Legendaarinen kaupunginosa on
säilyttänyt rujot kasvonsa. Elävää musiikkia
seitsemänä päivänä viikossa ja klubeja
kolmen samansuuntaisen kadun (Elm,
Commerce, Main) leveydeltä.
3. 6th Street, Austin
Bilettäjille varma valinta. Roots-musaa joka
päivä monella klubilla. Markkinahumu
vallitsee, mutta hyviä bändejäkin on taatusti
tarjolla.
4. Austinin klubit
Teksasin pääkaupungissa on paljon
klubeja keskustan ulkopuolellakin, muun
muassa Congress Avenuen eteläosassa
sekä esikaupungeissa. Tarjonta valtaisaa,
joten kannattaa seurata ilmoittelua.
5. Crockett Street, Beaumont
Vähän keinotekoisen oloinen Memphisiä,
New Orleansia ja Austinia apinoiva
katuosuus. Useita klubeja; ohjelmistosta
kannattaa tosin ottaa etukäteen selvää,
ettei tule vesiperää.
|
|
Pyhiinvaelluspaikat
1. Wortham
Blind Lemon Jeffersonin pyynnöstä ”See
that my grave is kept clean” voi ottaa
henkilökohtaisesti ja konkreettisesti vaarin
Blind Lemon Memorial Cemetery -
hautausmaalla.
2. Stevie Ray Vaughan, Dallas/Austin
Kitaristilegendan hauta sijaitsee
kotikaupunki Dallasissa. SRV:n patsas
Austinissa ei ole pelkkä turistinähtävyys,
vaan paikallistenkin kunnioittama
muistomerkki.
3. Gunter Hotel, San Antonio
Hienostohotelli pitää sisuksissaan
arvokkaan palan bluesin historiaa. Robert
Johnsonia äänitettiin ensimmäisen kerran
Gunterin huoneessa numero 414.
4. Crockett
Miellyttävä pikkukaupunki Itä-Teksasissa
lähellä Lightnin' Hopkinsin syntymäpaikkaa
Centervilleä. Hopkinsin patsas löytyy 3rd
Streetiltä, joka oli ennen vanhaan
afroamerikkalaisten kokoontumispaikka.
5. Third Ward, Houston
Edelleen yksi afroamerikkalaisen kulttuurin
kehdoista Teksasissa. Blues-nimet ovat
poistuneet, mutta näillä kaduilla on blues-
tunnelmaa vaikka muille jakaa. Hyvä
haastaja on Oak Cliff Dallasissa.
|
|
| |
|
|
|
|
|
|
|
Rajat auki
Teksasin valtava pinta-ala tarkoittaa monia erilaisia kulttuureja. Pikkupaikkojen
kylänraitteja kävellessään saa olla varsin rauhassa. Liiankin rauhassa –
pidemmän päälle hiljainen autius ja ihmiskontaktien puuttuminen alkaa käydä
ahdistavaksi. Toisin on kaupungeissa. Minulle tuli yllätyksenä, kuinka avointa ja
miellyttävää porukkaa isoissa suurkaupungeissakin on. Vastaavan kokoisissa
(varsinkin USA:n itärannikon) kaupungeissa vallitsevaa ”pidä huolta omista
asioistasi” -asennetta en Teksasissa kohdannut kertaakaan.
Mississippi-vertailuun palatakseni: Mississippi lyö Teksasin laudalta, kun
ajatellaan bluesin historiaa. Teksas puolestaan on monta luokkaa parempi, kun
seutujen elävän musiikin tarjonnat asetetaan vastakkain. Riippuu
henkilökohtaisista mieltymyksistä, kumpaan osavaltioon kannattaa matkustaa. Ja
vaihtoehtojakin on: esimerkiksi Tennesseen musiikkisuurkaupungit Memphis ja
Nashville keskittävät paljon elämää ja historiaa pienelle alueelle. Chicagosta
löytää huikeita klubeja ja kenties maailman suurimman alan festarin. Musiikin
sulatusuuni New Orleans ei esittelyjä kaipaa. San Francisco on länsirannikon
bluesin kehtoja. Ja sitten vielä St Louis, Los Angeles, Detroit...
Oli miten oli, Teksas on loistava matkakohde bluesin ystävälle. Austin nauttii
suurta mainetta, mutta kannattaa Dallasin ja Houstonin kaltaiset kaupungitkin
mahdollisuuksien mukaan tsekata. Teksas sopii niin Yhdysvaltoihin ja sen
musiikkiin perehtyneille kuin ensikertalaisillekin. Valinnanvaraa on hurjasti –
musiikki raikaa klubeilla, isommilla areenoilla ja parhaassa tapauksessa
kaduillakin.
Teksas elää ja hengittää musiikkia. Teksasin blues on kasvanut ja kehittynyt
monista aineksista. On kuitenkin merkityksetöntä, onko jonkin bändin tai artistin
musiikki ”oikeasti” Teksasia vai Mississipin, Louisianan tai Alaskan peruja. Musiikki
ei osavaltiorajoja tunne.
PASI TUOMINEN
Kuvagalleria / Teksas-sarjan etusivu
Teksas-sarjan ensimmäisessä jaksossa tutkailtiin merkittäviä paikkakuntia ja juteltiin
mukavia sheriffin kanssa. Toisessa jaksossa tutkailtiin Austinia ja kolmannessa Robert
Johnsonia.
Blues-Finland.com teki syyskuussa 2012 matkan Teksasiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö
tuki matkaa. Vuonna 2011 tehtiin samantyyppinen matka Mississipin osavaltioon.
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2012
.
|
|
