Blues-Finland.com - "Kaksi levyä ja sitten riittää"

Andres Roots seuraa aikaansa
"Kaksi levyä ja sitten riittää"

4.12.2018 The interview in English

Virolaisartisti Andres Rootsin uusin albumi ilmestyi 30. marraskuuta. Se sai
nimen ”Breakfast in September”.

Roots teki instrumentaalilevyn soolona kotikaupungissaan Tartossa. Toisena
tuottajana toimi Asko-Romé Altsoo. Soolotulkintaan pienen poikkeuksen tuo
”Tango Walk”, jolla Roots soittaa slide-kitaraa ja Halvo Liivamägi toista kitaraa.

Blues-Finland.com yhytti Andres Rootsin kesken kiertueen ja uteli tältä
seuraavaa…

Miten päätit tehdä soololevyn, vielä instrumentaalisellaisen?

Instrumentaalilevyjä olen aiemmin tehnyt kolme. Yleisö pyyteli sooloalbumia jo
vuonna 2010, kun soitin vielä Bullfrog Brownissa. Joidenkin mielestä soitin
bändikokoonpanossa liian rokkaavasti. En tiedä, odotettiinko minulta juuri
tällaista levyä. Puolet levystä on akustista, ja sähköinen puoli on todellakin
sähköinen…

Aikoinaan en harkinnut soololevyä
vakavasti, koska en tehnyt juurikaan
soolokeikkoja. Toisaalta kolmen, neljän
viime vuoden ajan olen soittanut paljon
soolona. Jotenkin tuntuu, että keikkapaikat
ja kuulijat tykkäävät siitä enemmän ja
enemmän. Soololevylle on siis ollut oikeasti
tilausta. Joskus keikan jälkeen sanotaan:
”Emme halua CD:lle rumpuja ja laulua, vain
kitaran!”

Päätin sitten tehdä soololevyn. Kitaralevyn
tekeminen on mitä helpointa. Ei tarvitse
kuin mennä studioon ja alkaa soittaa. Ei
bänditreenejä tai sovituksia. Ongelma oli
kuitenkin se, että yhtäkkiä minulla oli
kymmeniä ja kymmeniä biisejä valittavina.
Siihen kuluikin sitten aikaa.

Olette olleet Halvo Liivamägin kanssa
kaverit varsin pitkään?

Halvo, soitinrakentaja, on yksi parhaista ja
vanhimmista ystävistäni. Ostin häneltä
ensimmäisen kunnollisen sähkökitarani
vuonna 1996. Siitä lähtien hän on pitänyt

huolta kitaroistani ja rakentanut pickupit. Olemme muun muassa järjestäneet
konsertteja yhdessä. Yhdessä emme ole silti juurikaan soittaneet. Teimme
alkuvuodesta pari duokeikkaa, ja tykkäsin hänen soittamisestaan
tangokappaleessa. Olen eläissäni käynyt neljällä kitaratunnilla - Halvo antoi niistä
kolme! Sen neljännen antoi saksalainen teologian professori, todellakin, joka
taas oli saanut oppinsa legendaariselta Big Boy Henryltä Pohjois-Carolinassa.
Mutta se on toinen juttu…

Milloin soitit ensimmäisen Suomen-keikkasi? Kuinka suuren vaikutuksen
suomalainen kysyntä on tehnyt uraasi?

Luulisin, että ensimmäinen keikka oli Bullfrog Brownin kanssa Puistobluesin
katulavalla kesällä 2006. Heti sen jälkeen aloimme tehdä Black River
Bluesmanin kanssa kiertueita Suomessa ja Virossa. Tarton bluesyhdistys on
Viron vanhin alan yhdistys. Viidentoista vuoden aikana olemme tuoneet paljon
suomalaisia esiintyjiä maahamme.

Yhteys suomalaiseen bluesiin syntyi kuitenkin paljon aiemmin, kun kuuntelin Esa
Kuloniemen radio-ohjelmaa. Olenkin tuntenut kuuluvani enemmän Suomen kuin
Viron bluesyhteisöön. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta tunnen itseni
ulkopuoliseksi Tallinnassa. Musiikillinen tausta vaan on niin erilainen.

Suomalaisten muusikoiden, kuten Ismo Haaviston tai Matias Partasen, kanssa
työskenteleminen ja matkustaminen on paljon helpompaa. Taustamme on
samankaltainen, eikä vain bluesiin liittyen. Nuorina katsoimme samoja tv-ohjelmia
ja niin edelleen. Sellaisilla asioilla on merkitystä, kun ollaan yhdessä tien päällä.
Musiikin näkökulmasta asiat sujuvat uskomattoman helposti. Ismon kanssa
vedetään yhdet treenit ja neljä keikkaa, virolaisten kokoonpanojen kanssa neljät
treenit ja yksi keikka…

O sta ”Breakfast in September” Lasering.ee-verkkokaupasta

Sanoisin, että puolet faneistani ovat Suomessa, toinen puoli on Virossa ja
muualla maailmassa. Tunne on molemminpuolinen - tykkään todella soittaa
suomalaisille yleisöille. Ainoa juttu, jota en oikein ymmärrä, on bluesin
pukeutumiskoodi Suomessa. Ehkä se johtuu siitä, että Neuvostoliitossa
kasvaneena olen tyystin kyllästynyt kaikenlaisiin uniformuihin. Mutta silti: miksi
ihmeessä jokainen suomalainen huuliharpisti pitää samaa paitaa?

Millaisia suunnitelmia sinulla on vuodelle 2019?

Lähden sooloalbumin kanssa Suomeen rundille helmikuussa. Pidän levynjulkkarit
Helsingissä (Wake, 14.2.), Turussa (Beetroot-klubi, 15.2.) ja Loimaalla (Bar Edgar,
16.2.). Ennen niitä soitamme Anneli Kadakasin kanssa duona Savonsolmu
Winter Blues Partyssa Pieksämäellä (9.2.). Anneli kuuluu Viron kysytyimpiin
ammattirumpaleihin. Vuonna 1996 hän soitti ihka ensimmäisessä yhtyeessäni.
Tapasimme uudelleen 20 vuotta myöhemmin. Sittemmin olemme tehneet
enemmän ja enemmän keikkoja yhdessä. Suunnittelemme myös levyä. Vielä ei
ole aikaa pitkäsoitolle, mutta ehkä saamme EP:n kokoon helmikuuhun mennessä.
Ehkä Savonsolmussa pidetään sen julkkarit!

Suunnittelen lisäksi akustista bändilevyä, sille tulisi lauluakin vaihteeksi. Näiden
levyjen jälkeen taitaa pitkäsoittojen tekeminen loppua. Taidetaan olla siirtymässä
takaisin singlemaailmaan, ja eiköhän minunkin pidä seurata aikaani. Niinpä, kaksi
levyä, ja sitten saa riittää.

Andres Rootsin ajatukset tallensi Blues-Finland.comin Pasi Tuominen

Verkkosivut: AndresRoots.com

Osta ”Breakfast in September” Lasering.ee-verkkokaupasta

UUSIMMAT