John Mayall: käännekohdasta 50 vuotta
|
|
|
| |
17.2.2019
Suomeen saapuva brittibluesin merkkihenkilö teki puoli vuosisataa sitten
tempun, joka löi sähköisen bluesrockin ystävät ällikällä. Vaiheen
dokumentoi klassikkolevy ”The Turning Point”.
John Mayall, 85, saapuu Suomeen helmikuun lopulla. Hän esiintyy bändeineen
tiistaina 26. helmikuuta Tampereen Pakkahuoneella ja seuraavana iltana
Helsingin The Circuksessa.
Yksi Mayallin pitkän uran monista käännekohdista tuli vastaan 50 vuotta sitten.
Blues oli kokenut buuminsa niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Mayall itse oli
villityksen ykkösnimiä Britanniassa: Eric Claptonin, Peter Greenin ja Mick
Taylorin kanssa tehdyt kitaralevyt nauttivat kulttimainetta tänäkin päivänä.
Kun Mick Taylor jätti The Bluesbreakersin liittyäkseen The Rolling Stonesiin,
Mayall ei panikoinut. Päinvastoin – hän päätti viedä bluesin uusille urille.
Tyylien ja keinojen sekoittelu nousee framille bluesissa 2000-luvullakin. Mayall
teki sitä legendaarisesti jo 50 vuotta sitten. Albumi ”The Turning Point”
dokumentoi vaiheen, jonka aikana Johnin bändi soitti ilman rumpuja ja
soolokitaraa.
Blues-Finland.com muistutti Mayallia klassikkoalbumin pyöreästä iästä.
– Onko siitä tosiaan viisikymmentä vuotta, Mayall naurahtaa.
– Eipä sitä usein tule ajatelleeksi, ellei joku muistuta. Hämmästyttävää, miten
aika rientää.
Käännekohtalevyllä John Mayallin rinnalla soittivat Jon Mark (akustinen kitara),
Steve Thompson (basso) ja Johnny Almond. Sähkökitaran vingutukseen
viehtyneet fanit saivat äimistellä, sillä Almondin arsenaaliin kuului saksofonin
lisäksi huilu.
– Muistot levystä ovat kyllä hyvät. Ajattelen levytyshistoriaani ikään kuin
musiikillisena päiväkirjana. Kaikki levyt olivat minulle erittäin tärkeitä omana
aikanaan, ja melko hyvinhän ”Turning Point” on aikaa kestänyt!
Macclesfieldistä, Manchesterin läheltä, kotoisin oleva John Mayall alkoi saada
mainetta muutettuaan Lontooseen ja perustettuaan The Bluesbreakers -yhtyeen
60-luvun alkupuolella. Ensimmäiset levytykset saivat vain marginaalista
huomiota. Vuonna 1966 räjähti. ”Blues Breakers with Eric Clapton” eli niin
sanottu Beano-levy nousi jymymenestykseksi, ja moni vannoo albumin nimeen
edelleen.
The Bluesbreakers kirjoitti historiaa niin suosikkiyhtyeenä kuin kitarasankarien
hautomona. Clapton lähti Creamiin, Peter Green perusti Fleetwood Macin, ja
Mick Taylor suuntasi rollareihin. Mayall veti johtopäätöksen vuonna 1969: aika oli
kypsä uudelle suunnalle.
– Vahva soolokitara ja rummut ovat bluesbändeille must-valintoja. Olen
päättänyt luopua niistä ja tutkia harvemmin kokeillun ’alhaisen volyymin musiikin’
mahdollisuuksia, Mayall kirjoitti ”Turning Pointin” kansiteksteissä.
Mayallin uudistettu kvartetti oli soittanut yhdessä vain nelisen viikkoa. Livelevyn
materiaali äänitettiin New Yorkissa, legendaarisessa Fillmore East -teatterissa.
|
Avauskappale ”The Laws Must Change” voisi
nimensä puolesta olla linjanveto bluesin
uudelle suunnalle. Teksti tosin käsittelee,
hippiajalle ominaisesti, virkavallan ja
liberalisoituneen kansanosan
vastakkainasettelua. Basso ja saksofoni
muodostavat niin verrattoman rytmipohjan,
että rumpuja on turha kaivata. Kun Almond
vielä heittää joukkoon huilusoolon, on
mikstuura täydellinen.
J.B. Lenoir, joka kuuluu Mayallin esikuviin,
saa tribuuttinsa kappaleella ”I’m Gonna
Fight for You J.B.”. Jon Mark näyttää, miten
kitarasoolo irtoaa akustista soittopeliä
sormin näppäillen. ”So Hard to Share” -
kappaleen herkku on osio, jossa Markin
kitarakuvio ja Mayallin scat-laulu pelaavat
herkullisesti yhteen. Huikea,
yhdeksänminuuttinen seikkailu ”California”
petaa osaltaan paikkaa huippuhetkelle:
vauhtipala ”Room to Move” pitää sisällään
niin huilun ja huuliharpun duellia kuin
hillittömiä ”suuperkussioita”.
|
|
Kaikkiaan ”The Turning Point” on luovuuden ylistyslaulu. Kun perinteisiä
rakennuspalikoita puuttuu, muusikoiden on keksittävä uusia - tai ainakin
vähemmän käytettyjä - keinoja. On luotava uutta, kun soolokitaran taakse ei voi
piiloutua. Yleisön reaktioista on helppo kuulla, että upeasti yhteen pelaavan
nelikon tekemiset menevät jakeluun.
|
|
|
Tällä kokoonpanolla Mayall tulee Suomeen.
Vasemmalta Carolyn Wonderland, Greg Rzab, John ja Jay Davenport.
|
”The Turning Point” -levyä seurasi pitkähkö vaihe, jonka aikana Mayall esiintyi
vaihtuvissa kokoonpanoissa. Myös musiikin painopiste vaihteli. Vannoutunut
bluesmies samoili jazzin ja popin maastoissa. Kitaravetoinen Bluesbreakers
palasi kehiin 80-luvun alkupuolella. Uusia kepittäjiä olivat Coco Montoya, Walter
Trout ja Buddy Whittington.
Pelkkä aikansa lapsi “The Turning Point” ei ollut. Kun Mayall oli lopettanut
Bluesbreakersin vuonna 2008, soitti hänen bändinsä hyvänkin aikaa ilman
soolokitaristia. Mayall esiintyi useimmiten luottosoittajiensa Greg Rzabin (basso)
ja Jay Davenportin (rummut) kanssa. Kappaleet ”California” ja etenkin ”Room to
Move” ovat pysyneet settilistoissa.
Viime vuonna John tuumasi, että oli taas aika tulisen sähkökitaran. Hän kiinnitti
yhtyeeseensä teksasilaisen Carolyn Wonderlandin. Carolyn on ensimmäinen
naispuolinen soolokitaristi Mayallin bändeissä.
John Mayallilla on jälleen kerran uusi levy esitellä. Albumi nimeltä ”Nobody Told
Me” ilmestyy parahiksi Suomen-visiitin aikoihin.
– Levy tehtiin taas aidosta rakkaudesta bluesiin, ja koko porukka nautti
projektista. Studiossa koettiin varsinaista ilotulitusta. Vierailleet kitaristit, kuten
Joe Bonamassa, tekivät hienoa jälkeä, John Mayall kertoo Blues-Finland.comille.
PASI TUOMINEN
John Mayall ti 26.2. Tampereella ja ke 27.2 Helsingissä – liput tästä
|
|
|
| |
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2019
.
|
|
