Allman päättikin tehdä levyllisen perinteistä bluesia. "Kauneusvirheenä" on vain
yksi originaalikappale. Albumilla versioidaan alan mestareita Skip Jamesista B.B.
Kingiin. Teos sai nimen "Low Country Blues".
Tuottaja T-Bone Burnettin kosketus käy ensimmäisistä tahdeista asti selväksi.
Yleinen soundi henkii vuosikymmenien takaista maailmaa; kontrabasso on
komeasti pinnassa, rummut kumisevat sumeasti ja kitarassa on tyylikästä säröä.
Kokonaisuus on lähes yksi yhteen aiempien Burnett-tuotosten, muun muassa B.B.
Kingin "One Kind Favor" -levyn, kanssa.
Junior Wellsin "Little by Little" kertoo nasevasti, mistä The Allman Brothers
Bandin musiikissakin (nimenomaan Greggin sävellyksissä) on kyse. Juuret ovat
perinteisessä bluesissa, kulmia hieman suoristellaan ja heitetään joukkoon
verratonta instrumentalismia. Vuonna 2011 Wells-klassikolla kuullaan Greggin
legendaariset urut sekä Dr Johnin aina vetoavat pianokuviot.
"Low Country Bluesilla" on mukavasti tyylivalikoimaa. Löytyy kunnon
maaseutubluesia (Skip James: Devil Got My Woman), rockabillya (kansansävelmä I
Believe I'll Go Back Home), laahaavaa klubitunnelmaa (Amos Milburn: Tears Tears
Tears) ja pitkittyvää, karua manausta (kansansävelmä Rolling Stone).
Erityisiä tähtihetkiä on puhallinsektiolla. Se tuo upean tatsin varsinkin Bobby
"Blue" Blandin kappaleelle "Blind Man".
Albumin ainoa uusi raita on Allmanin ja Warren Haynesin "Just Another Rider".
Sävellyksenä se on kuin suoraan Allman Brothersin repertoaarista, joskin
pesunkestävällä T-Bone Burnett -soundilla toteutettuna. Jälleen kerran jostakin
mystisestä matkamiehestä tarinoiva teos on ihan kiva veto, joka Allman Brothers
-levyllä edustaisi vakaata keskitasoa.
"Low Country Blues" on tyylikäs blues-tribuutti. Burnettin tuotanto nostaa
tuntuvasti sen arvoa, tavanomaisilla studiokeinoilla toteutettuna levyn taiteellinen
merkitys olisi todella vähäinen. Albumilla on suuri julkisuusarvo: se on menestynyt
loistavasti jopa valtavirrassa ja on siten varmuudella tuonut blues-musiikille uusia
faneja.
Gregg Allman on aina korostanut bluesin tärkeyttä sekä bluesin ja rockin
saumatonta liittoa. "Low Country Bluesilla" rock-tähdeksi leimautuva artisti
kuullaan kuitenkin juurimateriaalin parissa intensiivisempänä kuin koskaan.
PASI TUOMINEN
Gregg Allman: Low Country Blues. Rounder Records, 2011
Gregg Allman (laulu, koskettimet), Dr John (piano), Doyle Bramhall II (kitara), Alfie
Silas-Durio (laulu), Colin Linden (dobro), Hadley Hawkensmith (kitara), Jean
Witherspoon (laulu), Judith Hill (laulu), Mike Compton (jouset, laulu), T-Bone
Burnett (kitara), Tata Vega (laulu), Vincent Esquer (kitara), Dennis Crouch (basso),
Jay Bellerose (rummut), Darrell Leonard (trumpetti), Joe Sublett (saksofoni), Lester
Lovitt (trumpetti), Daniel Fornero (trumpetti), Thomas Peterson (saksofoni), Jim
Thompson (saksofoni)
Tuottaja: T-Bone Burnett
Lue myös The Allman Brothers Band -keikka-arviot vuosilta 2010 ja 2009
Linkit: Gregg Allman, The Allman Brothers Band, T-Bone Burnett
.
|
