LEVYARVIO
|
| |
|
|
| |
16.2.2017
Kerrankin kunnon talvi!
Virolaisen Andres Rootsin uusin albumi
"Winter" jatkaa artistin tuotteliasta taivalta.
Tavanomaisuudet kierretään jälleen kerran,
mutta ei bluesin perinteistä maaperääkään
karteta.
Viime syksynä saatiin taas pitkään vetisessä
pimeydessä odotella talven tuloa. Saapuihan
se lopulta - yllättäen tosin eteisen lattialle.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut lumen tekemä
enkeli, vaan postiluukusta kynnysmatolle
kopsahtanut levypaketti. Sen sisältä löytyi
Andres Rootsin viimeisin pitkäsoitto "Winter".
|
|
Rootsin Winter on osoittautunut paljon pidempiaikaiseksi iloksi kuin muutama
päivä sen jälkeen saapunut oikea talvi. Lumet ovat jo jokuseenkin kertaan
roiskuneet harmaana loskana silmille ja valuneet viemäriin. "Winter" sen sijaan ei
ole lukuisilla kuunteluilla menettänyt ripaustakaan tenhovoimastaan.
Dave Lindholmin neuvoa antavan laulun mukaisesti Andres Roots antaa kitaran
laulaa ja hoitaa pitkälti puheetkin. Hänen tuotannostaan tärkeän osan
muodostavat instrumentaalit, joista ei elävyyttä ja ilmeikkyyttä puutu. Tarkkaan
ja harkiten artikuloiva, yleensä slidella soitettu kitara ei astu harhaan, mutta
saattaa valita omaperäisiä kulkureittejä ja maalailla ympärilleen yllättäviäkin
maisemia. Blues soi koko ajan perustana, mutta sen päälle Roots saa
rakentumaan vaikka minkälaisia kokonaisuuksia.
Tälläkin levyllä kompaktin perusbändin Rootsin kanssa muodostaa miltei kaikilla
raidoilla rummuttava Raul Terep. Kaksikon yhteistyö on saumatonta. Myös
Terepin rummut on sävelletty instrumentaalien sisään. Ne eivät vain komppaa,
vaan soittavat ja kommentoivat kitaran mukana. Esimerkiksi leppoisasta
rouheaan luonnikkaasti vaihteleva “Tea For Alex” näyttää, miten kahteen
mieheen saa musiikkiin mahdutettua nyansseja ja liikkumavaraa. Meno saa
epäilemään, että tarjolla on niin sanottua kovaa teetä. Myös huumoria on
musiikissa mukana, mutta se on tyyliltään hienovaraista. Röhönaurun sijaan
taustalla kajuilee sopivasti vino hymy.
Keikoilla Rootsin ja Terepin duo tarjoaa täysipainoisen show'n. Jopa ihmiset,
jotka lähtökohtaisesti pitävät sekä bluesia että instrumentaalimusiikkia tylsänä,
innostuvan kaksikon meiningistä. Vähäeleisen Rootsin jokainen jalan heilautus ja
silmälasien kohentaminen kiinnittää huomion ja istuu soitettavaan kappaleeseen.
Spontaani oheistoiminta näyttää kuuluvan ennalta suunniteltuun koreografiaan.
Puhumaton linja pitää, eikä välispiikkejä kuulla. Niissäkin Roots luottaa
nyökkäyksiin ja mimiikkaan.
Tältä levyltä instrumentaaleja löytyy kolme. Ne ovat saaneet seurakseen
kymmenen laulettua kappaletta. Kaikki ovat Rootsin kynästä lähtöisin. Solisteina
vierailevat tuttujen Steve Luryn, Bert Deivertin ja Ismo Haaviston lisäksi muun
muassa Richard Townend, Howard Fishman sekä Rootsin ja Terepin seurassa jo
Hurriganes-tribuutilla pistäytynyt Mikk Tammepöld.
Instrumentaaleista tuttua ilmeikkyyttä, vinoa huumoria ja oivalluksia löytyy myös
lyriikoista. Tavanomaisuutta väistellään, vaikka liian etäälle bluesperinteistäkään
ei astuta. Riemastuttava esimerkki on “Thanks for Bringing Me Down”. Hyvinkin
arkisten yksityiskohtien, kuten Titanicin jatko-osan katsomisen, innoittamana
siinä esitetään kaino pyyntö “Beam me up, Scotty”.
|
Yhteistyössä
Charlie Musselwhite: Tampere, Helsinki ja Vaasa Erja Lyytinen kiertueella
Slidin' Explosion Tour Ile Kallio Big Rock Band
.
|
Perinteisintä bluesia levyllä edustavat Haaviston kanssa tehty, Muddy Watersin
satavuotispäiviä juhlistanut "Morganfield Blues" sekä Steve Luryn tähdittämät
"Spider In My Bed" ja "Some Place Nice". Avausraita "Karlova Blues" on letkeintä
southern rockia, mitä on kuultu aikoihin. Solistina kappaleella vierailee mieluisa
tuttavuus Richard Townend. Levyn nimestä mieleen nousevan kalpean slide-
taiturin hengessä rymistelee “Alligator Blues”, jonka laulaa Louie Digman.
Napakan tuplabassarin viemänä alligaattori etenee pelottavan rivakasti rämeellä.
Siinä ei taitaisi Hai-saappaillakaan päästä karkuun. Sen päälle kuultavalla
päätösraidalla Digman soittaa pianoa, ja meininki on huomattavasti
leppoisampaa.
|
|
|
Osa levyn materiaalista on julkaistu jo aiemmin pienemmillä kokonaisuuksilla
(single- tai ep-muodossa). Raidoista kolme on tuttuja parin vuoden takaiselta,
profeetallisesti nimetyltä ep:ltä ”Winter Is Coming”. Vuonna 2012 päivänvaloon
putkahtanut ”Solitaire” erottuu soundiltaan muusta materiaalista. Siinä Rootsin ja
Terepin seurana kuullaan latvialaisen El Trion jäseniä Lorete Medneä ja Edgars
Galzonsia. Ensin mainittu laulaa toisen töräytellessä helikonia.
Mukavaa, että Andres Roots jatkaa tuotteliasta taivaltaan. Seuraava single tai ep
lienee jo kohtapuoliin tuloillaan. Jännityksellä jäämme odottamaan, mitä se pitää
sisällään, mitä Andres on tällä kertaa rakentanut bluesperustuksen päälle ja
kenen kanssa. Vinkkinä voi mainita, että maalis-huhtikuussa Roots konsertoi
laajemmaltikin Suomessa kolmekymppisiään (bluesmuusikkona) viettävän Ismo
Haaviston kanssa.
MARKO AHO
Andres Roots: Winter. Roots Art, 2016
Andres Roots (kitara, dobro), Raul Terep (rummut), Richard Townend (laulu,
sähkökitara), Andres Mikk (rummut), Bert Deivert (laulu, mandoliini), Howard
Fishman (laulu, akustinen kitara), Mikk Tammepöld (laulu), Asko-Romé Altsoo
("lisäinstrumentit"), Ismo Haavisto (laulu, huuliharppu), Peeter Piik (kontrabasso),
James Dalton (laulu), Steve Lury (laulu, huuliharppu), Lorate Medne (laulu),
Edgars Galzons (helikoni), Louie Digman (laulu, piano)
Linkki: artistin verkkosivut
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2017
.
|
|
