Blues-Finland.com - Blues Live! 2014, Jyväskylä

BLUES LIVE! 2014, JYVÄSKYLÄ - RAPORTTI

6.10.2014 Kuvagalleria

Memphis Gold

Keski-Suomessa on ravintoympyrä hallussa
Jyväskylän perinteikkäässä Blues Live! –tapahtumassa nautiskeltiin muun
muassa rapukakkusia, kissakalaa ja uppopaistettua okraa. Ja välillä soitettiin
selloa Marshallin kaapin kautta.

Blues Live! -festivaalia vietettiin Jyväskylässä lokakuun ensimmäisellä viikolla.
Pääkonsertissa Memphis Gold ja Studebaker John esittivät ehtaa amerikkalaista
bluesia. Pohjoismaisia tulkintoja välittivät The Fried Okra Band ja Kokomo
Kings. The Wolf Pack polkaisi keskisuomalaisella tatsilla.

Chet Chandler – taitelijanimeltään Memphis Gold – asuu nykyisin USA:n
pääkaupunkiseudulla, ja hänen avausbiisinsä juhlistikin osuvasti alueen
perinneherkkua. "Crabcakes" antoi setille innostavan ja vauhdikkaan alkupotkun.
"Test Drive That Woman" ja "Catfish Creeper" seurasivat ja pitivät mielenkiinnon
yllä.

Kuten vierailevan artistin ja kotimaisen bändin keikoilla useimmiten, suuri osa
ohjelmistosta koostui tutuista standardeista. "Got My Mojo Workin'", "Big Boss
Man" ja "Walking the Dog" eivät sisältäneet yllätyksiä, mutta menivät hyvin
yleisöön. B.B. Kingin jymyhitti "The Thrill Is Gone" piti sisällään konsertin suuren
show-elementin: Memphis Gold käänsi lippiksensä takaperin.

Omaa tuotantoa toivat vielä framille reipas "Chicken It" ja kuuluisan standardin
kaima "Big Leg Woman".

Viime vuosikymmenellä sattuneen vakavan onnettomuuden jäljiltä (mies putosi
puusta) Memphis Gold on fyysisesti varsin heikossa kunnossa. Hän ei anna sen
kuitenkaan häiritä. Hyväntuulinen Vietnam-veteraani ajeli Jyväshovissa
vammaisskootterilla ympäriinsä ja moikkasi iloisesti jokaista vastaantulijaa. Itse
esiintyminen lauluineen ja Stratocasterin juoksutuksineen oli pirteää.

Jouni Leinon johtama The Bluestroyers on laatuyhtye, joka takasi Memphis
Goldille todella mainion tuen. Kosketinsoittaja Arto Piispanen osoitti kovan
tekijämiehen elkeitä. Kahden miehen puhallinsektio miellytti selvästi artistia
itseäänkin. Leino todisti taidon ja tyylikkyyden olevan tallella, vaikka jokainen
käänne ei ihan nappiin mennytkään. Eikä bluesfestivaalilla tarvitsekaan.

The real blues according to Studebaker John

Pitkän linjan tuottelias amerikkalaisartisti on myös Studebaker John, joka saapui
Chicagosta ensimmäistä kertaa Suomeen. Hän teki muutaman keikan
minikiertueen kouvolalaisen Titty Bar Tim Blues Bandin kanssa.
.

Titty Bar Tim Blues Bandissa soittaa viisi miestä, mutta suurin osa setistä Blues
Live! –tapahtumassa vedettiin pienkokoonpanolla. Johnia säestivät basisti Martti
Jenkki Nieminen ja rumpali Antti Takalo. Show alkoi Titty Bar Tim Blues Bandin
osuudella, jonka päätteeksi kitaristi Mike Kurkiin, kosketinsoittaja Andy Sunna
ja itse Titty Bar Tim (Timo Heikkilä) komennettiin jäähylle.

"Bad Gasoline" esitteli Studebaker Johnin omintakeisen sähkökitaran väkevän
soundin heti kättelyssä. "Shake It Down Now" polki noituvasti, ja "Howlin' in the
Moonlight" edusti illan aikana paljon kuultua primitiivistä meininkiä. Yksittäisistä
kappaleista erottuivat edukseen myös "Mississippi to Chicago" ja alan legendoille
omistettu "When They Played the Real Blues". Kitaran ja laulun lisäksi
Studebaker John puhalteli välillä huuliharppua Jimmy Reedin mieleen
tuoneeseen tyyliin.

Loppuriehunnaksi Titty Bar Tim tuli lauluun
ja sähkökitaraan, Sunna koskettimiin. John
keskittyi harputtamiseen. Kokoonpanolla
olisi ollut rahkeet esiintyä perinteisellä
Chicago-blues –kokoonpanolla, mutta
sellainen Muddy Waters–Willie Dixon –
osasto ei ole Studebaker Johnin juttu.
Raaka, riisuttu ja vahvasti fiilikseen
perustuva sointi on hänelle ominaisempaa.

Selloa Marshallista

Ruotsalainen Kokomo Kings viihdytti
jyväskyläläisyleisöä retrotyyliin.
Kokoonpano on kuin suoraan 50-luvulta
repäisty klassisine vaatetuksineen ja
aaltoilevine rasvaletteineen. Kokomo
Kingsin aamuyön setti huokui vanhan
hyvän ajan kaupunkibluesia ja vaikkapa
Sun Recordsin perinteitä. "Harmonica"
Sam Andersson hoiti solistin ja
huuliharpistin työt hyvin, joskin vähän
totisesti. Magnus Lanshammar vaihteli
kitaran ja kontrabasson välillä. Rumpalina
kuultiin Daniel Winerötä.

Studebaker John

Yksittäisistä sävelmistä "Girls I've Never Kissed" ja "Three or Four Drinks Too
Many" jäivät varmasti monelle kuulijalle myönteisesti mieleen.

Hyvien joukkueiden tavoin Kokomo Kingsillä oli kova ulkomaalaisvahvistus:
tanskalainen kitaristi Ronni Busack-Boysen. Ronni, joka soitti Tomi Leinon
bändissäkin muutama vuosi sitten, vastasi yhdestä Kokomo Kings –setin
kohokohdista. Hänen kitarataiturointinsa instrumentaalikipaleella yhdisti bluesin,
rock & rollin, countryn ja surfin parhaat puolet vain muutamassa minuutissa.

Howlin' Hessu Heinosen kokoonpano The Wolf Pack soitti Jyväshovin
pienemmässä baarissa päälavan keikkojen välissä. Kevyestä välipalasta ei ollut
kyse, koska The Wolf Pack heitti peliin muutamia illan intensiivisimmistä
suorituksista. Bändin erikoisuus on sello, jota mestaroi Elias Kahila. Kahila
soveltaa bluesin ja rockin ominaispiirteitä klassiselle, Marshallin kaappiin
yhdistetylle soittimelle verrattomasti. Riffit ja soolot irtoavat osaavalta muusikolta
kuin itsestään. Matalilla kielillä tehdyt murinat ja rahinat toivat yhtyeen soinnille
ainutlaatuista pohjaa.

Hessu tulkitsi jäljittelemättömään tyyliinsä laulu- ja huuliharppuosuudet.
Molemmat kätevästi samaan harppumikkiin. Eleettömän varmat Tuomas
Räisänen (kitara) ja Ossi Nykänen (lyömä- ja rytmisoittimet) olivat miehiä
paikallaan. Klassikoista varsinkin "King Bee", "Hush Your Mouth" ja vanha kunnon
'rotestilaulu' "We Shall Not Be Moved" menivät jakeluun. Jakelusta kertoo myös
metka "Mailman Blues", tarina Heinosen lähes 40-vuotisesta postimiehen urasta.

Okranpaistajien jämerä groove

Kaikki Yhdysvaltain etelässä käyneet tietävät, että uppopaistettuna voi saada
mitä tahansa. Vaikka tanskalaista bluesia. Sellaista herkkua kantoi Blues Live! -
festivaalin pöytään The Fried Okra Band.

Kolmikko on nähty maassamme jo muutamaan kertaan. Ennen festaria
tunnettuus Keski-Suomessa ei ollut silti vielä kovin laajaa. Okranpaistajat
avasivat pääkonsertti-illan, millä oli olennainen osuus siinä, että yleisö pysytteli
vielä turvallisen matkan päässä stagesta. Bändi lisäsi setin edetessä kaasua –
ehkä vähän kosiskellenkin – ja lopussa lavan edessä rokattiin jo vauhdikkaasti.

The Fried Okra Band ei ole kuitenkaan mikään tavanomainen tanssiorkesteri.
Nuoretmiehet painelevat raisulla juke joint –mentaliteetilla. Sointi on melkoisen
kolkko, ja nimenomaan tehoavalla tavalla. Thomas Foldbergin kitara murisee
tummasti, ja Morten Lunn tuo laulun lisäksi nyansseja bändin
kuusikielismaailmaan (ja vaikka yhdellä kielellä, sillä hän soittaa välillä myös
diddley bow'ta). Thomas Crawfurd pärisyttelee kannuja ja heittää piristäviä
taustalaulupiipahduksia sinne tänne.

"I'm Going Down" toi settiin rivakkuutta ja Pohjoismaissa asumisen
sietämättömästä keveydestä tarinoiva "Don't Go North" raakaa voimaa. Uusi,
vielä julkaisematon biisi "I Can't Help You" soi kohtalokkaasti.

The Fried Okra Bandin musiikissa on vähän tilaa soolokitaratiluttelulle. Ennemmin
bändi nojaa äärimmäisen lujaan, miltei hypnoottiseen grooveen. Jämerän bluesin
lisäksi yhtye soitti myös ehtaa rock & rollia. Kerran hölkättiin country-tyyliinkin;
Crawfurd soitti mandoliinia ja polki samaan aikaan virveliä ja bassorumpua.
Minkäs teet, kun on rytmi veressä. Kiintoisa ja originaliteettia uhkunut veto
Tanskan pojilta.

Paremmalla rakenteella

Jyväskylässä on kannettu jonkin verran huolta festivaalin elinvoimasta. Syksyn
2014 pääkonsertti houkutteli kuitenkin mukavasti väkeä Jyväshoviin –
silmämääräisesti arvioiden porukkaa taisi olla hieman viimevuotista enemmän.
Positiiviselle kehitykselle sopii toivoa jatkoa, sillä 34 kertaa järjestetty Blues Live!
totisesti ansaitsee paikkansa Suomen festivaalikartalla.

Jyväskylässä riitti klubiohjelmaa neljälle päivälle. Klubeilla esiintyivät Ina Forsman
& Helge Tallqvist Band, Ismo Haavisto, Mister Slideman, Railroad Men ja The
Bluessharks. Popparissa vietettiin sunnuntaina vielä "bluesmaratonia".

Pääkonsertti oli rakennettu paremmin kuin viime vuonna. Vuosi sitten
pääesiintyjä Larry McCray soitti harvenevalle blueskansalle aamuyöllä yhden ja
kolmen välillä. Yleisöä eniten kiinnostaneet aktit – Memphis Gold ja Studebaker
John – esiintyivät nyt neljän bändin ohjelman keskimmäisinä. Näin
pohjoismaalaisbändeille avautuivat soveltuvat roolit illan avaajana ja päättäjänä.

PASI TUOMINEN

Kuvagalleria

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA