LEVYARVIO
|
18.1.2012
Rauhan ja rakkauden
terveiset Austinista
Carolyn Wonderlandin uusin levy "Peace
Meal" on terävä näyttö nuoren teksasilaisen
persoonallisuudesta ja lahjakkuudesta.
Tyylien kirjoa riittää bluesista gospeliin ja
countryyn.
Kesäisen festivaalin päälavalle nousee
takkutukkainen hippinainen, joka antaa palaa
blues-pohjaista rockia. Hän on fiiliksissä,
raakkuu kantavalla äänellä kuin itse
paholaisen pauloissa. Ei, kyseessä ei ole
vuosi 1969, legendaarinen Woodstockin
festivaali ja Janis Joplin. Vuosi on 2011 ja
paikka kotoinen Rauma.
.
|
|
Rauma Blues teki oivallisen kiinnityksen houkuttelemalla viime kesän festivaalille
Carolyn Wonderlandin. Pääkonsertin viimeisenä esiintynyt teksasilainen lauloi
muut illan aikana kuullut esiintyjät täysin suohon – kova suoritus, kun lavalla oltiin
nähty tunnettuja nimiä Delbert McClintonista ja Willie "Big Eyes" Smithistä
lähtien.
Carolyn Wonderland on tehnyt jo nipun pitkäsoittoja, mutta alan isommissa
piireissä hän on vielä suuri tuntematon. Ainainen vertailu Janis Jopliniin on
kiusallista mutta myös väistämätöntä, siksi paljon kahdella naisella on yhteistä.
Nuoreen artistiin perehtymättömät saattavatkin leimata Carolynin vain Janisin
apinoijaksi. Se selittää osan liian vähäisestä arvostuksesta.
.
|
Viime vuoden puolella ilmestynyt "Peace
Meal" -albumi on yksi näyttö lisää Carolyn
Wonderlandin persoonallisesta
lahjakkuudesta. Kuullaan 12 kappaletta,
joista puolet ovat Wonderlandin kirjoittamia
uusia originaaleja.
Ei tarvitse olla salapoliisi havaitakseen, että
rauha ja rakkaus ovat levyn pääteemat. "Only
God Knows When" liputtaa selvimmin rauhan
puolesta veljeyttä korostaen: "When we
realize that we are all brothers, there never
really was no them". Hienoista
gospel-taustalauluista vastaa The McCrary
Sisters. Kappale etenee New Orleansin
keinuvin rytmein.
"St Marks" on Carolynin tyylille täydellisesti
sopiva hippirock. Kappale on paitsi hänen
miehelleen omistettu rakkauslaulu myös Love
& Peace -ylistys. Teemaa jatkaa "No
Exception". Biisi on sinänsä vauhdikas, mutta
ei oikein tunnu etenevän.
|
|
Carolyn Wonderland piti lystiä Rauma
Bluesin pääkonsertissa kesällä 2011.
|
"Victory of Flying" on kenties levyn vetävin Carolyn Wonderland -originaali. Se
hämää rauhallisella alullaan ja kasvaa voimakkaaksi rynkytykseksi. Kitaristi-
Carolyn nousee voitokkaaseen lentoon.
"Usurper" puolestaan on tylsähkön kuuloinen, eivätkä kryptiset sanat juuri auta
asiaa. Kiva kantrihumppa "Shine on" on sijoitettu levyn päätöskappaleeksi.
Hellelukemilla
Covereista onnistuu Muddy Watersin "Two Trains". Carolyn ja bändi osoittavat
ilmaisunsa monipuolisuuden vaihdellen kovasta riehumisesta todella hiljaiseen.
Bob Dylanin "Meet Me in the Morning" kulkee iisillä groovella. Carolynin kitara ja
Cole El-Salehin koskettimet pelaavat makeasti yhteen.
Alkoholiaiheisella avausbluesilla "What Good Can Drinkin' Do" Wonderland kuin
iskee Janis-vertailijoiden vyön alle. Austinin voimanpesä tulkitsee Joplinin biisin
rautaisesti ja lainkaan esikuvalleen kalpenematta.
Muut lainakappaleet – pakollinen blues-standardi "Dust My Broom", pitkä country-
tunnelmointi "Golden Stairs" ja rokki "I Can Tell" – eivät sen sijaan tuo mitään
lisää kokonaisuuteen.
"Peace Meal" on levytetty pääosin Austinissa. Osia on taltioitu myös Levon
Helmin studiolla Woodstockissa sekä Blackbird-studiolla Nashvillessä. Bändin
jäsenistö ja yksittäisten biisien tuottajat (muun muassa Larry Campbell ja
Michael "The Monkees" Nesmith) vaihtuvatkin tiuhaan, mikä vie jonkin verran
kokonaisuuden punaista lankaa. Miinuspuolelle voi laskea myös parin
originaalibiisin köykäisyyden sekä cover-kappaleiden liian suuren määrän.
Kaiken kaikkiaan mennään kuitenkin plussalle, parhaimmillaan suorastaan
paahtavaan helteeseen. Carolynin käheä ääni tekee mojovan vaikutuksen,
varsinkin kun hän käyttää sitä taipuisasti todella hiljaisesta todella rajuun. Hänen
kitarasoundinsa on kiukkuinen; riffit ja soolot ovat hyvin tehokkaita.
Carolyn Wonderlandin viimeisimmällä levyllä "Peace Meal" on tyyliskaalaa. Kiekko
miellyttääkin varmasti useimpia perinteisen amerikkalaisen rytmimusiikin ystäviä.
Todennäköisimmin se soveltuu 60-luvun loppuvuosien tyylin rockista pitäville.
Far out!
PASI TUOMINEN
Carolyn Wonderland: Peace Meal. Bismeaux Records, 2011
Carolyn Wonderland (laulu, kitara, lap steel, mandoliini), Cindy Cashdollar (lap
steel), Cole El-Saleh (koskettimet), Lincoln Schleifer (basso), Glenn Fukunaga
(basso), Rob Hooper (rummut), The McCrary Sisters (taustalaulu), Larry Campbell
(kitara, pedal steel, mandoliini), David Sanger (lyömäsoittimet), Michael Lefkowitz
(rummut), Mark Epstein (basso)
Tuottajat: Ray Benson, Larry Campbell, Michael Nesmith, Sam Seifert
Linkit: Carolyn Wonderland kotisivu ja Reverbnation, Bismeaux Records
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2012
.
|
|
