6.4.2011 Kuvagalleria Tad Robinson
Monipuolisesti juurevaa
Grand Blues Festivalin pitkä bluesilta Lahden Seurahuoneella huipentui
rokkaavaan Teksas-bluesiin ja sinisilmäsouliin. Kuultiin myös kotimaista
kolmikkoa, ja saatiin terveisiä eteläisestä naapurimaastamme.
Tänä vuonna Lahden Grand Blues Festivalin pääesiintyjäksi oli kutsuttu
teksasilaiset Smokin' Joe Kubek ja Bnois King. Reilut parikymmentä vuotta
kimpassa musisoinut kitarakaksikko vieraili maassamme ensimmäistä kertaa.
Pääsääntöisen soolovastuun kantava Kubek näytti olevan bändin pomo, ja pitkälti
hänen soittonsa kautta heidän musiikkityylikseen voidaan määritellä 'teksasilainen
bluesrock'.
Laulusolistina toimiva Bnois King on viime aikoina alkanut soittaa yhä enemmän
sooloja, mutta hän kertoi mielellään keskittyvänsä komppaamiseen. Sooloja hän
soittaa lähinnä Kubekin toivomuksesta.
Kubekin soitto on vahvasoundista rokkaavaa ”teksasia” ja sen vastapainona
Bnois Kingin leppoisampi ote tuo kokonaisuuteen hyvän sävyn.
Nykyisellään pitkälti toistasataa keikkaa vuodessa tekevä kaksikko on julkaissut
yhteisiä levyjä jo runsaat kymmenen. Materiaalia siis piisaa. Muutaman vuoden
takaisen livetaltioinnin nimipiisillä ”My Heart Is In Texas” startannut Lahden-setti
sisälsi melko lailla viimevuotisen ”Have Blues Will Travel ” -kiekon materiaalia,
mutta mahtui sekaan paljon muutakin.
Kubek ja King saivat yleisön hyvin mukaan. Tosin, viime vuoden tapaan, yläkerran
ilmastointi osoittautui riittämättömäksi salin täytyttyä ääriään myöten
blueskansasta. Keikalla vallitsi hikinen ja lämmin roadhouse-tunnelma.
Kubekillakin oli kolmen tuulettimen ”fan club” edessään pöhisemässä!
Myös festarit järjestäneen Lahden Bluesmafian puheenjohtaja ja tilaisuuden
isäntä Pekka Haukijärvi kutsuttiin lavalle jammailemaan. Hänen soittonsa ei
lainkaan hävennyt amerikkalaisten kollegoiden rinnalla ja vierailu toi
hyväntuulisen lisän keikkaan.
Yövuoro vetää pisimmän korren
Yhdysvaltalainen Tad Robinson esiintyi yökerhon myöhäisillassa. Hän oli liikkeellä
suomalaisen bändin kanssa, ja homma toimi hienosti. Etukäteen tohti epäillä,
mahtaako 'sinisilmäsoul' pitkälti puolenyön jälkeen juhlakansaa kiinnostaa, mutta
jengihän oli hyvin mukana. Useammallekin festivaalivieraalle Robinson oli illan
todellinen tähti.
Hänen kanssaan musisoi takuuvarma joukko suomalaisen rootsmusiikin huippuja:
Juppo Paavolan (rummut) ja Jaska Prepulan (basso) komppiryhmän tuella
pitkiäkin sooloja soittivat kitaristi Jonne Kulluvaara ja kosketinvelho Arto
Piispanen.
Tad Robinson osoittautui ennakkohuhujen mukaisesti voimakasääniseksi
laulajaksi ja kerrassaan mainioksi harpistiksi. Settiin mahtui myös vahvasti
Fabulous Thunderbirdsin mieleen tuovaa rokkaavaa bluesia, mutta pääpaino oli
soulahtavalla materiaalilla.
Perusasioiden äärellä
Virolaisen Andres Rootsin uusi kokoonpano Roundabout avasi illan
musiikkitarjonnan alakerran aulabaarissa. Aiemmin Bullfrog Brownin piisintekijänä
ja kitaristina vaikuttanut Roots julkaisi viime syksynä ensimmäisen soololevynsä,
joka on niin ikään nimeltään ”Roundabout”. Varsin hyvän vastaanoton saaneelta
äänitteeltä ei keikkasetissä kuitenkaan kuultu kuin yksi raita, sekin
instrumentaalina.
Kolmikko viihtyi trad-henkisen bluesin parissa. Rootsin lisäksi bändiin kuuluvat
kitaristi Martin Eessalu ja harpisti-laulaja Indrek Tiisel. Molemmat kitaristit
käyttivät ahkerasti slide-putkea. He vuorottelivat saumattomasti soolojen
soittajina ja onnistuivat monin paikoin loihtimaan bassonkin mukaan bändin
sointiin. L.R. Phoenix tuli setin loppupuolella vierailevaksi solistiksi. Saimme kuulla
herrojen yhteistä tuotantoa, joka ilmestyy singlenä myöhemmin tänä vuonna.
Jaakko Heinonen Band kapusi Seurahuoneen yläkerran päälavalle. Veteraani ei
ole turhaan lähtenyt seurailemaan nykyajan kotkotuksia, vaan on pysynyt
ilmaisussaan perusasioiden äärellä. Bluesiin sekoittuu nykyisellään monenkirjavia
vaikutteita, joten tämän kaltainen, vahvasti Chicagon perinteeseen nojaava
meininki on piristävä poikkeus.
Heinosen kitara soi komeasti ja pitkään. Toki soolo-osuuksissa pääsi välillä
ääneen myös kakkoskitaristi Jonne Kulluvaara, jonka soittoon tunnetusti leimaa
antavana piirteenä kuuluu vähäeleisyys. Siitä on kaikki turha karsittu pois;
kuitenkin siinä on juuri tarpeeksi kaikkea.
Tanssilattialle, mars
Varsin erilaiseen bluesmaisemaan yleisön johdatteli Rääkkylässä, Pohjois-
Karjalassa asuva britti L.R. Phoenix ja hänen rumpalinsa Henry Valanne.
Rä(i)meblueskaksikko tarjosi yökerhon puolella hypnoottista ja paikoittain
raivokastakin tanssimusiikkia.
Yleisö syttyi hieman hitaasti eikä aivan heti lähtenyt hauskanpitoon mukaan.
"Olen ajanut Rääkkylästä Lahteen soittaakseen keikan", Phoenix huomautti, "ja
autokin hajosi pari kertaa matkalla. Voisihan yleisö edes vähän tanssia?" Tästä
jengi innostui, ja loppua kohden meno yltyi. Andres Roots teki parin piisin
mittaisen vastavierailun. Setti päättyi kerrassaan komeaan ”Jumper On the Line” -
versiointiin.
Lahtelainen bluesrockbändi The Pythagoras soitti yökerhon puolella. Nuorten
miesten trio oli hyvin sisäistänyt soittoonsa kuusi- ja seitsemänkymmentälukuisen
progebluesin vaikutteet. Bändi soitti tyylikkäästi Hendrixin ja kumppaneiden
hengessä äitymättä turhanaikaiseen tilutukseen. Äskettäin edesmenneen Gary
Mooren suuntaan kolmikko kumarsi soittamalla ”I´m Movin On” -kappaleesta
aivan kelpo version. Soitto soi siinä määrin hienosti ja tyylitajuisesti, että tästä
bändistä kuullaan vielä.
Yleisesti ottaen homma toimi hienosti Grand Blues Festivalilla. Kuusi bändiä on
yleisölle melkoinen urakka, mutta tällä kertaa tarjonta oli riittävän monipuolista.
Missään vaiheessa ei alkanut puuduttaa. Viime vuoteen verrattuna valtaisa
parannus oli se, että nyt yökerhon lava sijaitsi ravintolan takanurkassa. Aiemmin
se oli heti oviaukon vieressä, joten baarin sisääntulon totaaliseen
ruuhkauttamiseen ei isoa ihmisjoukkoa tarvittu. Nyt kulku toimi juohevasti.
MARKO AHO
Kuvagalleria (kuvat Marko Aho ja Kake Kiirikki)
Linkit: Lahden Blues Mafia, Lahden Seurahuone
.
|
