THE HOLMES BROTHERS HELSINGISSÄ 4.11.2014
|
|
|
5.11.2014
|
Wendell Holmes
|
The Holmes Brothersin ihanaa tuskaa
Virginialainen veljeskolmikko teki Suomessa neljän konsertin mittaisen
kiertueen. Matka huipentui konserttiin Helsingin Savoy-teatterissa.
"We're on a mission from God."
Sen lauseen tietää jokainen, joka on nähnyt elokuvan fiktiivisistä Bluesin
veljeksistä, Jakesta ja Elwoodista. Maailman toiseksi kuuluisimmista yläkerran
asialla olevista blues-veljeksistä on sen sijaan fiktio kaukana. Holmesin veljekset
ovat silkkaa lihaa ja verta.
The Holmes Brothers kävi konsertoimassa Suomessa marraskuun alussa.
Rupeama käynnistyi Halloween Bluesista Vaasasta ja kulki kirkkokonsertista
Kokkolasta Tampereen Klubille. Tiistaina 4. marraskuuta trio teki tämänkertaisen
Suomen-matkansa viimeisen esiintymisen Helsingin historiallisessa Savoy-
teatterissa.
The Holmes Brothersin musiikki on – jos ei ainutlaatuinen niin ainakin perin
harvinainen – yhdistelmä bluesia, soulia, rock & rollia, countrya ja
sataprosenttista gospelia. Ohjelmiston gospel-pitoisuus vaihtelee; useat yhtyeen
levyistä ainakin päättyvät hengellisiin tunnelmiin, mutta voidaan liikkeellä olla
silkalla gospel-ohjelmistollakin. Savoy-teatterissa konsertti paketoitiin gospeliin.
Kehä sulkeutui, kun avaus "Amazing Grace" kohtasi lopussa
jälleennäkemistoivotuksen "May God Be with You" ja Thomas A. Dorseyn
riipaisevan teoksen "Take My Hand, Precious Lord". Viimeisen kappaleen rumpali
Popsy Dixon astui laulamaan lavan etureunaan.
Rajut rock & rollit luovat verrattoman kontrastin hengelliselle materiaalille.
Helsingissä kovinta vauhtia pidettiin ralleilla "Big Boss Man" ja "You're the Kind of
Trouble". Viimeksi mainittu on varmasti saanut osakseen onnistuneempiakin live-
esityksiä; varsinkin, kun sitä tapasi veivata aikanaan muun muassa Solomon
Burke.
Muiden artistien tunnetuiksi tekemien kappaleiden sovittaminen uuteen muottiin
on The Holmes Brothersin leipälajeja. "I'll Be Back" (The Beatles) ja "Drivin' in the
Drivin' Rain" (Curtis Salgado) soivat mehevästi. Blues-klassikko "It Hurts Me Too"
(Elmore James) eteni nautiskelevan hitaasti, trioharmonialaulun siivittämänä.
"He'll Have to Go" nousi yhdeksi illan kohokohdista. Kappale tunnetaan parhaiten
country-versioina (Jim Reeves, Elvis), mutta Holmesien käsittelyssä siitä
muodostui hekumallinen, countryn sävyttämä blues. Wendell Holmes lauloi biisin
ja loihti sähkökitarastaan pitkät ja maukkaat soolot. Yleisö kiitti usein väliaplodein.
The Holmes Brothers säveltää paljon originaalimateriaalia, ja sitä olisi toivonut
kuulevansa Helsingin-konsertissa huomattavasti enemmän. Sherman Holmesin
tekemä "Close the Door" (tuttu loistavalta, Blues Music Awardin voittaneelta
levyltä "State of Grace", 2007) päästi Shermanin ja Popsyn kahden miehen
stemmalaulun oikeuksiinsa.
.
|
|
|
| |
|
|
Sherman Holmes
|
Keväällä ilmestyneen "Brotherhood"-levyn avaus "Stayed at the Party" on
muistutus siitä, etteivät kaverit kirkonmiesmaineestaan huolimatta ole mitään
pulmusia. "Kun olin nuori mies… kauan sitten… tapasin bilettää veljeni Shermanin
kanssa montaa iltaa putkeen. Olikin aiheellista tehdä tämä 'Tuli oltua bileissä
vähän liian pitkään' -kappale", pianon ääreen tallustellut Wendell veisteli.
Tällä kertaa pyhä henki ei kulkenut Wendellin rööreissä tavalliseen tapaan, ja
show Helsingissä kärsi hänen flunssaisuudestaan jonkin verran. "Olo ei nyt ole
paras mahdollinen, mutta the show must go on", herra huomautti pariinkin
kertaan.
Kipeänä tai ei, Wendellin työskentely oli jälleen kerran ensiluokkaista. Varsinkaan
kitaran soittoa pieni käheys ei häiritse. Soittopelinä Wendellillä oli Fender
Telecaster, jota hän käsitteli taitavasti ja käytännössä yhteen perussoundiin
luottaen. Pedaaleja ei poljettu – jopa pickupien säätönuppi pysyi kaula-
asennossa – ja sävyjä tuotettiin makeasti talla- ja kaulapickupeja hyödyntäen.
Telecasterissa ei ole luontaisesti vibrakampea, mutta hieman vastaavan
ääniefektin Wendell loi hilaamalla volume-nuppia pikkurillillään edestakaisin.
Sherman Holmes esiintyi taattuun tapaansa. Hänen bassonsa jyrisi todella
tummasti, ja mies varioi sekä sävelten pituutta että määrää oivasti. Sherman ei
ole säveltäjänä yhtä tuottelias kuin veljensä, mutta laadusta ei tingitä.
Esimerkiksi "Dark Cloud" tai "Passing Through" olisi ollut kiva kuulla.
Laulumaisemassakin Shermanilla on vankka rooli, sillä hänen äänialansa on
kolmikon matalin.
Siinä missä Wendell ja Sherman Holmes ovat syvästi eläytyviä esiintyjiä, heidän
"veriveljensä" Popsy Dixon on stagella coolimpi kaveri. Savoy-teatterissa hänen
virvelinsä oli säädetty varsin äänekkääksi. Kun Popsy vielä soitti useat kappaleet
kovakätisesti, rumpusoundi meni hetkittäin överiksi ja jätti melodiset elementit
alleen. Falsettilaulu on hänen ehdoton valttinsa – siitä helsinkiläisyleisö sai
nauttia koko rahan edestä.
|
|
|
Kipaleissa "You're the Kind of Trouble" ja "Stayed at the Party" ilmeni pieniä
ontumisia, mutta nehän vain todistavat, että asialla ovat inhimilliset olennot.
Samaa korostaa yhtyeen kummallisella tavalla kiehtova hurmion ja tuskan
ristiriitaisuus. Kaverien esiintymistä seuratessa ei voi aina tietää, onko kysymys
nautinnosta vai kivusta. Todennäköisesti molemmista.
Afroamerikkalaista musiikkia kutsutaan, onneksi vähenevissä määrin, "mustaksi
musiikiksi". The Holmes Brothers ei tunne turhanpäiväisiä värityskirjoja, vaikka
heidän rock & rollinsa hehkuu tulipunaisena, gospel kumpuaa sysimustista
syvyyksistä kohti taivaita ja koko paketti uhkuu, totta kai, sinisiä säveliä. The
Holmes Brothersin livenä kokeneet ovat varmasti nähneet musiikin valon – ja sen
vaikutus ulottuu pigmenttiä syvemmälle.
PASI TUOMINEN
The Holmes Brothers. Helsinki, Savoy-teatteri 4.11.2014
Wendell Holmes (laulu, kitara, piano), Sherman Holmes (laulu, basso), Popsy
Dixon (laulu, rummut)
Linkit: The Holmes Brothers, Savoy-teatteri
|
|
|
.
|
|
|
| |
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.
|
|
