Jo' Buddy tarinoi
     
  Jo' Buddy on kaveri, jolta eivät jutut aivan heti lopu kesken. Annetaanpa
hänen kertoa meille vaikka myräkästä Lafayettessa...

New Orleansissa ja Louisianassa muutenkin olen kuin kotonani. Siellä
on leppoisimmat ja vieraanvaraisimmat ihmiset. Kerran Lafayettessa oli
kauhea kaatosade, ja joku paikallinen alkuasukas tuli ostoskeskuksen
parkkipaikalla koputtamaan auton oveen, että saisiko hän kyydin kotiin,
ettei tarvitse kauppakassien kanssa kävellä siinä säässä. Sanoin, että
tule vaan, ja heitin hänet kotiin. Ihan noin vaan. Kyllä siellä voi aina
ihmisiin luottaa. Kyllä ihmisistä aistii, jos niillä on vilppi mielessä.
Tarpeeksi kauan kun maantietä kiertää, niin kaikenlaisia hiihtäjiä tulee
vastaan. Joskus tulee ajatelleeksi, että tuossa jätkässä on jotain
epäilyttävää. Ainahan voi jotain pahaakin tapahtua, mutta mitä sitten?
Otetaan vähän riskejä. Jotain kivaa voi sitten tapahtua joskus itsellekin,
jos on pulassa.

... tai jälleennäkemisestä Doug Jayn kanssa...

Olin soittamassa Doug Jayn ensimmäisellä Suomen-keikalla muutama
vuosi sitten. Doug on nykyisin kasinohommissa Washington DC:n
seudulla, ja jos soittokeikkoja siunaantuu, niin hän tekee niitä. Syksyn
Ruska Bluesissa Kolilla oli hauskaa, kun vuosia oli vierinyt siitä kun
nähtiin, Doug tuli bäkkärille ja kysyi: "Is this for musicians?" Vastasin, että
"Yes, it is". Ajattelin olla vaan ja katsoa, että tunnistaako. Hän lähti siitä
menemään, mutta käveli vain kolme askelta, ennen kuin tuli takaisin
katsomaan. "Was it Jussi?" Sitten vasta tunnisti! Ja tokaisi vielä: "I'm
getting old, I'm already 60!"

… tai Booba Barnesista, Greenvillen kuninkaasta:

Laineen Tommin kanssa lähdettiin 1991 Mississippiin, Greenvilleen. Ihan
sen takia, että tiedettiin, että Booba Barnesin juke joint on siellä. Päästiin
sitten Nelson Streetille, huvittelukadulle. Siellä crack-käyttäjät roikkui
hihoissa rahaa kerjäämässä. Alettiin etsiä Booba Barnesia, mutta juke
jointin ovella oli Closed-lappu ja munalukot ja ketjut. Saatiin sitten vihje
kahvilasta. Mentiin sinne ja saatiin valtiovieraskohtelu. Kuulin siellä ekaa
kertaa "down home blues räppiä", ikinä en ole kuullut sen jälkeen. Booba
tuli vihdoin sinne ja ystävystyttiin. Illan jälkeen hän tuli vielä saattamaan
autolle. Hän oli kulmakunnan kunkku, kultaketjut kaulassa. Kun Tommi
kävi ostamassa kaupasta sikareita, niin Booba lähti mukaan katsomaan,
että kaikki menee hyvin. Erikoista toimintaa taas, kaksi suomipoikaa ihan
randomina kelaa, että mennäänpäs Greenvilleen, kun siellä on Booba
Barnesin juke joint! Ihme, että selvittiin hengissä sieltä. Se on ainoita
kertoja Amerikassa, että olisi voinut tapahtua mitä vaan. Nykyisin
kuulemma edes vanhat afroamerikkalaiset eivät enää uskalla mennä
Nelson Streetille, kun siellä ammuskellaan, crack on kaikkialla ja homma
on muutenkin päätöntä.
 
     
BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA
2.12.2013  Kuvagalleria
 
Työn sankari
Musiikin säälimättömässä maailmassa on tehtävä iso päätös: selviydy tai
kuole. Jussi "Jo' Buddy" Raulamo päätti selviytyä.

Rockabillybändi City Shakers oli se kohtalokas ryhmä, joka saattoi Jussi
Raulamon
keikkauran alkuun 30 vuotta sitten, vuonna 1983. "Ehdin tehdä
bändin kanssa vain kaksi keikkaa ennen bändin hajoamista. Heti sen jälkeen
päätin ostaa oman kitaran, slideputken ja ekan LP-levyni. Älppäri oli muuten
Elmore Jamesia", sittemmin Teksasissa liikanimen Jo' Buddy hankkinut Raulamo
muisteli
haastattelussamme vuonna 2008.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin, on nähty valtavaa keikkarumbaa, ankaria
talousvaikeuksia ja uusi nousuvaihe. Raulamo päätti juhlistaa kolmen
vuosikymmenen keikkataivaltaan. Juhlavuonna keikkoja on nähty enemmän, ja
fyysisenä tunnusmerkkinä voi esitellä levyä "
Inside Out".

Juhlalevyllä kuullaan Jo' Buddyn eri yhtyeitä.
The Uplifters on niistä tuorein.
"Minulla oli levyttämätöntä materiaalia, joka kaipasi bassoa. Upliftersillä on vähän
progressiivisempi ote, mukana on gospelin ja soulin sointurakenteita", bändin
nokkamies sanoo ja kertoo, että kokoonpano syntyi aktiivisuuden kautta. "Itse
asiassa Tommi ja Ville itse ehdottivat, että miten olisi, jos he tulisivat minulle
rytmiryhmäksi."

Kyseessä ovat basisti
Tommi Laine ja rumpali Ville "Kingfish Willie" Lehtovaara.
.

Kuten kaikki Raulamon bändit, The Uplifters toimii ennen kaikkea fiiliksen kautta.
Tuotteliaalla artistilla ei ole tarvetta räätälöidä biisejään. "En oikeastaan edes
tee biisejä, vaan annan niiden tulla. Joitain samoja kappaleita on kaikilla
bändeilläni, ja toisaalta eri biisejä voi aina joskus kokeilla eri bändeillä. Joka
bändillä on silti oma juttunsa."
     
  Neljän bändin pitopöytä

Juhlan kunniaksi Jo' Buddy levytti "Inside Out"
-albumille kaikkien aktiivisten yhtyeidensä
kanssa. CD ilmestyi syyskuussa, ja vinyyliversio
on tulossa joulumarkkinoille. "Inside Out"
-äänitykset tehtiin osin
Tomi Leinon
Suprovox-studiolla Ikkalassa, osin Tampereella

Jukka Mäkisen
toimesta.

Jo' Buddy & Down Home King III: Tällä
duokokoonpanolla Jo' Buddy on tehnyt itselleen
eniten nimeä. Kaksikko sai muutama vuosi sitten
jopa kutsun yhdelle USA:n suurimmista alan
tapahtumista, Doheny Blues Festivalille. Duo
esittää juhlalevyllä neljä biisiä. Niistä "No' Mo'
 
  Wasted Ways" lohkaistiin myös singleksi. Se edustaa duolle tyypillistä, karua poljentoa.
Samoin "Don't Have to Worry", jolle duoa vahvistava Jukka Mäkinen puhaltaa mojovat
huuliharppuosuudet. Vastapainon luo iisimpi "Evil Eyes". "Someday" puolestaan
ponnahtelee kepeästi.

Jo' Buddy & The Uplifters: Raulamon uusinta komboa kuullaan kolmen biisin edestä.
Kipaleilla "Po' Jo'" ja "Red's Walk" tunnelma on samantyyppinen kuin duolla, mutta Tommi
Laineen basso on osuva lisäaines. Isoimpaan tunnelmaan päästään raidalla "Blind
Love"; louisianalaisen letkeästi soljuvalla kappaleella Uplifters saa vahvistuksikseen
pianisti
Gene Taylorin (The Fabulous Thunderbirds, Canned Heat, The Blasters) ja
saksofonisti
Juho Hurskaisen.

Groovy Eyes: Neljä biisiä kuullaan yli 20 vuotta keikkailleen Groovy Eyesin esittämänä.
"Curly Mae Rock" on tuttu biisi parin vuoden takaa hauskoine "valeloppuineen". Nyt se
kuulostaa tehokkaammalta kuin koskaan. Menoon tuovat yhä enemmän lisäpontta
verrattomat puhaltajat
Masa Orpana ja Vesa Hyrskykari sekä tamperelaistunut Teksas-
pianisti
Wiley Cousins. "Barbwire Rider" on Groovy Eyesia tyypillisimmillään – puhaltimien
ja Raulamon omintakeisen kitaratyön vuoropuhelu on riemukasta. "You Made My Dream
Come True" vastaa balladitunnelmista ja "Big Boy's Stroll" siitä itsestään, Mississipin 12-
tahtisesta.

Crawfish Kings: Jo' Buddy ei ole enää vuosiin soittanut tässä mainiossa zydeco/cajun-
ryhmässä, mutta perustajajäsenen ominaisuudessa hän kutsui rapukuninkaatkin
pitopöytään. Crawfish Kings esittää reippaan New Orleans -palan "I Got a Lil' Gal".
Jarkko
Helinin
haitari nousee ansaitusti framille. Laine saa vastuulleen toisen ohittamattoman
Louisiana-instrumentin, pesulaudan, hinkkaamisen.

Jo' Buddy: Inside Out. Ram-Bam Records, 2013
 
     

"Levytyshommissa painopiste on omilla bändeilläni, koska niiden kanssa teen
keikkaa", Jo' Buddy korostaa. Ei sillä, etteikö miehellä olisi kysyntää ison veden
takanakin. Länsirannikon pitkän linjan kosketinsoitintaituri
Fred Kaplan on
pyytelijöistä sinnikkäin. Kaplanin (
Hollywood Fats, Albert Collins, T-Bone
Walker, Lightnin' Hopkins
ja niin edelleen) tähtäimessä siintää Amerikoissa
purkitettu Jo' Buddy -levy.

"Hän suorastaan anelee, että saisi koota minulle rytmiryhmän paikallisista
huippusoittajista. Äänittäisimme julkaisemattomia biisejäni – niitä on niin
hirveästi. Ehkä teemmekin levyn, ehkä ensi vuonna tai sitä seuraavana. Levy-
yhtiökuvio on järjestelykysymys. Amerikkalaisten merkkien kanssa on käyty
neuvotteluja."

Ja jossain välissä pitäisi ehtiä Teksasissakin käydä. "
Mike Buck, Johnny Moeller
ja kumppanit aina viestittelevät, että 'Come to Austin!'"

Kaikki järjestyy

Jo' Buddy on saapunut pääkaupunkiin. Torstai-illan Uplifters-keikkaa Helsingin
Malmitalolla seuraa vain kourallinen kiinnostuneita. Perjantai-ilta ja
klassikkokuppila Juttutupa puolestaan takaa suuremman yleisönsuosion. Lavalla
on Groovy Eyes. Upliftersissäkin soittava Tommi Laine on tällä kertaa basistina, ja
rummuissa nähdään tuttu duokaveri
Tyko "Down Home King III" Haapala.
Saksofonia puhaltaa ryhmän vakiomies
Masa Orpana.
Jo' Buddy & The Uplifters Helsingin Malmitalolla 17. lokakuuta 2013. Lisää kuvia galleriassa

Juttutuvan kabinetissa maailman menoa ihmettelee muusikko, joka on ansainnut
vallitsevan nousuvaiheen raa'alla työllä. Kun globaali rahoituskriisi alkoi ajaa
viime vuosikymmenen lopulla Suomenkin taloutta taantumaan, sai myös Raulamo
osuutensa. Häntä jäyti verovelkahelvetti, joka oli osasyy Jo' Buddy & Down Home
King III:n hulluihin vuosiin. Keikkaa tehtiin armottomalla tahdilla kylissä ja
kaupungeissa. Puolentoista vuoden ruljanssi toi vihdoin talouden balanssiin.

"Levyn nimi 'Everything's Gonna Be Alright!' oli aika symbolinen. Se oli vahvistus
siitä, että verovelkahelvetistä selvittiin", Raulamo sanoo ja siemaisee
kahvikupista. Hän on sekoittanut mukanaan tuomaa mehutiivistettä kuumaan
veteen. Miestä väkevämmäthän eivät Jo' Buddyn kuvioon kuulu.

"Kiireiden jälkeen keikkaa on ollut vähemmän. En halunnut tappaa itseäni työllä.
Itse asiassa Groovy Eyesilla oli 90-luvulla keikkoja vielä enemmän. Kova kokemus
kasvatti periksiantamattomuutta. Niin kauan on yritettävä kuin henki pihisee."

Kovalla työllä

Jussi "Jo' Buddy" Raulamo todellakin yrittää. Hiljaisemmassa keikkavaiheessa
veivattiin katumuusikkona Tampereen asematunnelissa tai tehtiin tuurauksia
basistina. Mies tekee elääkseen mitä vain – kunhan sosiaalisia tukia ei tarvitse
ottaa vastaan sentin senttiä.

"Musiikin maailmassa on yksinkertaisesti selviydyttävä tai kuoltava. Ja mitä
muutakaan tällä planeetalla tekisi kuin töitä. Sinnittelyä en lopeta koskaan", Jo'
Buddy linjaa.

Raulamo ei usko aikalaisten matkimiseen tai covereiden rämpyttämiseen. Kaiken
on noustava omasta itsestä. "Musiikista pitää jäädä aina jokin muistijälki. Kuulija
muistaa artistin, jos artistilla on oma juttunsa. Se on selviytymisen avain. Minulle
musiikki on kuin psykologi, se antaa virtaa. Kaiken lisäksi musiikkihan on minun
tapani lähteä ulos. Toiset lähtee ulos kännäämään, minä soittamaan."

"Ei minulla ole silti suuruudenhulluutta tulla tähdeksi. Ja roots-musiikilla se olisikin
aika vaikeaa. Keikkoja hakiessani lopetin blues-sanan käyttämisen jo yli
kymmenen vuotta sitten. Sen avulla on ainakin välttynyt keikkapaikkojen
vakiovastaukselta 'Sori, mutta blueskiintiö on tältä vuodelta täynnä'."

Harva blues- ja roots-muusikko ajaa komealla autolla tai asuu ökylinnassa.
Vaikka elintaso ei välttämättä päätä huimaa, oma leiviskä hoidetaan ylpeydellä.
Näin tekee myös kolme vuosikymmentä keikkalavoja kolunnut Jussi Raulamo.
Töitä tehdään ja verot maksetaan, vaikka mikä olisi. Mutta jos
ammatinvalintatilanne tulisi eteen, millaisissa töissä hänet saatettaisiin nähdä?

"Olen tuossa miettinyt, että onhan niitä hommia vaikka mitä. Katusoittaja-
pullonkerääjä voisi tehdä aika kovaa tiliä. Tai voisi sitä kai olla lehdenjakajakin."

"Tai konduktööri. Laulava konduktööri, sehän voisi olla kiva."


PASI TUOMINEN, teksti ja
kuvat
 
 
.
 

Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit
Kuunteluhuone
 |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English
.

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2013
.
 
Etusivulle
 
Etusivu  |  Uutiset  |  Artikkelit  |  Keikkakalenteri  |  Festarikalenteri  |  Artistit  |  Kuunteluhuone  |  Finnish Blues Exchange  |  Foorumi  |  Info  |   In English