Iloiset iltamat Tampereen tihkusateessa
Amerikkalaisen perinnemusiikin aurinkoisin puoli, zydeco, oli pääosassa Blues
Lovers -yhdistyksen Louisiana Cajun Partyssa. Talon yhtye paiski töitä,
solistihommat hoitivat Tuomo Heikkola, Wiley Cousins ja Jarkko Helin.
Jos Louisiana on vielä valloittamatonta tannerta, käyköön pirkanmaalaisten
musikanttien soitto zydecosta ja Tampereen Mustalahti Mississippi-joen
suistosta. Kyyti on kylmää lahden kupeessa Särkänniemen huvipuistossa, eikä
perjantaina 15. heinäkuuta vauhtia puuttunut Mustalahden etelärannaltakaan.
Paikallinen yhdistys Blues Lovers oli järjestänyt Mustalahden
tapahtumasatamaan suisto-osavaltion musiikin teemakonsertin, Louisiana Cajun
Partyn. Pelkästä soittamisesta ei tosiaan ollut kyse. Teemaa seurasivat muun
muassa hauskat rapusomisteet, kumialligaattorit ja ennen kaikkea ravintola
Kaislan ruoka.
Louisiana, etenkin New Orleansin seutu, on tunnetusti rytmimusiikin
runsaudensarvi. Zydeco tahtoo tosin jäädä jazzin ja bluesin jalkoihin, eikä
tunnettuus Suomessakaan päätä huimaa. Bilemusiikiksi nopeatempoinen ja
iloluontoinen zydeco on sen sijaan jokseenkin maailman parasta pesulautoineen
ja suomalaiseen sieluun vetoavine haitareineen.
Niin se vetosi Tampereen-tapahtumassakin. Yleisö viihtyi, kun nelimiehinen house
band Black Bay Zydeco Stompers ahkeroi lyhyet tauot mukaan lukien
kokonaista neljä tuntia. Solisteina esiintyivät tamperelaistunut Teksasin mies
Wiley Cousins sekä haitaristi-laulajat Tuomo Heikkola ja Jarkko Helin.
Suomalaista tulkintaa
Kuurottainen tihku yltyi lähes jatkuvaksi sateeksi Tampereen perjantai-illassa.
Tämä pelotteli suurimmat massat zydeco-tapahtumasta. Paikalla ollut musiikkiväki
tosin oli sitäkin innokkaampaa. Mitä sanotaankaan pitojen tasosta väen
vähetessä?
Tuomo Heikkola on hauska mies. Hän on monille tuttu muun muassa yhtyeestä U-
Bayou sekä helsinkiläisen Radio Cityn uutistoimittajana. Luontaista, fiksua ja
kuivakkaa huumoria jakeleva Heikkola saa halutessaan uutissähkeetkin
kuulostamaan hillittömiltä.
Musiikkistaraa hänestä ei saa tekemälläkään, ja ajatus siitä kauhistuttaa eniten
varmasti häntä itseään. Laulu ja haitarinsoitto luonnistuvat kuitenkin aivan
riittävästi. Kun house bandin kitaristi Marko Aho setin alkupuolella huolestui
Heikkolan haitarin kuuluvuudesta, oli vastaus valmiina: ”Pääasia on, ettei se
kuulu liikaa!”
Heikkolan solistiosuuden erikoisuutena olivat suomenkieliset tekstit. Useat
sanoitukset olivat Mikko Saarelan (Eppu Normaali, U-Bayou) käsialaa.
Esimerkiksi zydeco-standardi ”Paper in My Shoe” on saarelalaisittain ”
Heinäkenkä”. Kappaleeseen ”You Talk Too Much” Saarela ei suostunut tekemään
tekstiä, sillä se olisi vaatinut tuhmuuksia. ”Jauhat paskaa” onkin Heikkolan
lokalisoitu sanoitus. ”Mikko ei tahtonut tehdä tekstiä, koska pelkäsi lastensa
kuulevan sen joskus. Se pelko oli tietenkin turha”, Heikkola sivalsi.
Härmäläisen käsittelyn saivat esimerkiksi Chuck Berryn ”Johnny B Goode”,
Louisiana-klassikko ”Iko Iko” ja Marko Ahon laulamana Lynyrd Skynyrdin ”
Gimme Three Steps”. ”Iko Ikoon” Heikkola, joka oli saapunut Tampereelle
Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilta, ymppäsi palaset suomalaisen folkin
merkkisävelmistä ”Kaksipa poikaa Kurikasta” ja ”Taivas on sininen ja valkoinen”.
Vaatteet tekevät miehen
Kaasupedaalia poljettiin tuntuvasti kohti lattiaa, kun solistiksi saapui pianisti-
laulaja Wiley Cousins. Tampereelle kotiutunut Cousins antoi jälleen kerran
näytön verrattomista taidoistaan 88-näppäimisen takana. Laulajanakin hän on
kerrassaan kuunneltava.
Tanakoitunut soundi, ja luonnollisesti useammat käynnit baaritiskilläkin,
houkutteli vihdoin kansan tanssipaviljongin keskilattialle. Tässä kokoonpanossa
ei ollut haitaria, nyt iltaa tahditti Wileyn boogie woogie -henkinen pianotyö.
Professor Longhairin kuulu ”Tipitina” piti huolta Louisianan pianotraditiosta. ”
Rockin' Pneumonia and the Boogie Woogie Flu” oli taattu tanssinumero. ”Don't
You Lie to Me” oli puolestaan yksi koko illan blueseimmista vedoista.
Hieman aikaisemmin Heikkola oli ollut lavalla ”Sysmäläistä huumorimusiikkia jo
vuodesta 1999” -teepaidassa. Wiley Cousinsin vastaus oli San Francisco Giantsin,
baseballin World Seriesin hallitsevan mestarin paita. Kolmantena lavalle nousi
mustanpuhuva mies.
Beatles vääntyi Louisianan malliin
Mies mustissa laseissa, mustassa stetsonissa ja mustassa puvussa oli Jarkko
Helin, kurtun kurittaja ja laulaja muun muassa Crawfish Kings- ja Cajun Comets
-miehistöistä. Haitari sai jälleen kerran taattua kyytiä Helinin osaavissa näpeissä.
Show-mies piti yllä hyvää meininkiä sortumatta liialliseen sooloiluun; yhteys
muihin soittajiin pysyi koko ajan. Välillä Helin intoutui jalkautumaan tanssiyleisön
keskelle haitaroimaan.
”Paper in My Shoe” ja ”Iko Iko”, tällä kertaa alkuperäiskielillä, kuultiin myös
Helinin johtamassa setissä. Ohjelmassa oli myös The Beatles -hulluttelua. Bändi
heitti liverpoolilaisten ensimmäisen singlebiisin ”Love Me Do” zydecona. Cousins
lisäsi kierroksia heittämällä sekaan katkelmia biisiestä ”She Loves You” ja ”Hey
Jude”.
Illan viimeisessä osuudessa käväisi myös tyylikäs huuliharpisti Veijo Airaksinen.
Setti ja koko ilta päättyi pitkähköön jamitteluun, jonka tauottua yleisö tiesi
saaneensa zydecoa yllin kyllin. Maaliintulo oli varmasti erityisen euforinen
tuntikaupalla mäiskineelle Black Bay Zydeco Stompersille. Pesulaudisti Ville
Lehtovaaran lusikoista oli tuskin kahvoja jäljellä, kitaristi Marko Ahon
sormenpäät huusivat hoosiannaa. Rytmisektion työn sankarit olivat vakaan
pohjan taanneet Jyrki Ristilä (basso) ja Mako Kelokaski (rummut).
Sateen aiheuttamasta pienestä yleisökadosta huolimatta järjestävä seura oli
Louisiana Cajun Partyyn tyytyväinen. Lippukassalla kävi sen verran asiakkaita,
että yhdistys pääsi omilleen. ”Pyrimme täydentämään Suomen muiden alan
yhdistysten tarjontaa”, Blues Loversin puheenjohtaja Aarno Rissanen selvitti. ”
Suunnittelemme monenlaisia aktiviteetteja, mutta ainakin joulukuussa pidettävä
Jemma-gaala on varma tapaus.”
PASI TUOMINEN
Kuvagalleria
Linkit: Blues Lovers, Mustalahden tapahtumasatama
.
|
