Blues-Finland.com - Rauma Blues 2014

RAUMA BLUES 2014 - HAASTATTELUT

17.7.2014

Deitra Farr. Kuva: Marko Aho

"I'm the only sinner in my family"
Rauma Bluesin pääkonsertissa 2014 kuultiin amerikkalaisvieraita Chicagosta
ja Louisianasta. Deitra Farr, Kenny Neal ja Rebirth Brass Band
länsisuomalaisissa festivaalitunnelmissa.

Chicagolaiselle laulajalle Deitra Farrille työ ja elämä ovat tien päällä. Matkustelu
on Deitralle arkipäivää, onhan hän keikkaillut jo nuoresta pitäen eri bändien
kanssa. Euroopan maista Deitra kertoo pitävänsä erityisesti Italiasta. Hän on
jopa asunut Roomassa vuoden.

Rutinoituneella keikkamuusikolla on rankka aikataulu. Yhden vuoden aikana
Deitra laskee vierailleensa 17:ssä eri maassa. Hän kävi muun muassa Siperiassa,
missä hän odotustensa vastaisesti viihtyi loistavasti! Viime aikoina Euroopassa
esiintyessään hän on keikkaillut useimmiten itävaltalaisen Soul Gift -yhtyeen
kanssa.

Hänen perhepiirissään ei ole muita ammattimuusikoita, jollei sellaisiksi lasketa
kirkossa laulaneita setiä, tätejä ja serkkuja. Ainoastaan Deitra ryhtyi esittämään
maallista musiikkia. ”I'm the only sinner in my family”, hän hymähtää. Sitä vastoin
hänen sukulaisensa olivat aktiivisia musiikin harrastajia, joten kotona soi aina.
Levylautasella pyöri muun muassa bluesia, soulia, salsaa, kantria ja gospelia. Se
oli oivallinen kasvualusta lahjakkaalle laulajanalulle.

"Miellän itseni lähinnä blues-laulajaksi, vaikka blues tuli elämään hiukan
myöhemmin kuin soul. En kuitenkaan kannata tiukkoja raja-aitoja musiikissa."
Hänen uudemmista levyistään ”The Search Is Over” edustaa tasapuolisesti
molempia musiikinlajeja.

Monipuolisena lauluntekijänä Deitra toteuttaa runoratsunsa kutsua ja tekee
laulun vaikka aidan seipäästä. Useimmat esittämänsä laulut hän säveltää ja
sanoittaa itse. Bluesin puolelta hän nimeää suosikikseen Little Walterin, soul-
esikuva on Al Green.

Deitra on aina tottunut olemaan ainoa nainen miesjoukossa, eikä siten koe
miesten hallitsemaa musiikkibisnestä mitenkään uhkaavana tai
kilpailuhenkisenä. Useimmat hänen parhaista ystävistäänkin ovat miehiä - ja
tietysti muusikoita. Chicago Blues - A Living History -kiertueen mainitseminen tuo
hymyn hänen huulilleen. Koko ensemble kuuluu Deitran lähipiiriin.

Kaikesta edeltävästä voi päätellä, että Deitra ei ole mikään vietävissä oleva
vikisijä, vaan taiteessaan ja yksityiselämässään vahva nainen, joka tietää mitä
haluaa, ja ottaa sen. Rohkaisuksi naisille hän on tehnyt laulun ”My Turn, My
Time”, joka kuultiin Rauma Bluesin pääkonsertissakin. Kappale löytyy hänen
viimeisimmältä pitkäsoitoltaan ”Let It Go”.

Keikkailun vastapainoksi kotioloissaan Chicagossa Deitra rentoutuu eikä
juurikaan käy ulkona. Maalaustaiteesta kiinnostuneille kerrottakoon, että Deitra
maalaa akryyliväreillä abstrakteja, joita hän tekee lähinnä omaksi ilokseen. Värit
ovat tärkeitä tälle räiskähtelevälle persoonalle.
.

"Harmi, että nuorempia muusikoita on vähän, samoin kiinnostusta tähän
musiikinlajiin. Nykyiset muusikot ovat ehtineet kuulla bluesin vanhoja mestareita
ja saada heiltä vaikutteita, nuoret eivät. Uskon kuitenkin bluesin säilyvän, vaikka
se ehkä väistämättä muuttuu aikojen mukana", Deitra tuumaa.

Deitran pyrkimyksenä on aina antaa parastaan yleisölle, sellaisinakin päivinä kun
laulaminen tuntuu työltä. ”I don't think, I just do it” hän sanoo.

Kenny Neal – perinteen välittäjä

Positiivista energiaa säteilevällä Kenny Nealilla on taito saada kaikki ympärillä
olijat rentoutumaan ja nauramaan. Siksipä hän vetääkin ihmisiä puoleensa kuin
hunaja mehiläisiä.

Nykyisen Louisiana-boomin ansiosta Kennyllä ja hänen bändillään on ollut viime
aikoina melkoisesti vientiä. Ei ole ihme, että kysymykseen ”Oletko nyt
ensimmäistä kertaa Suomessa?” hän vastaa: ”En ole varma!”, ja nauraa iloisesti
päälle.

"Perheyhtyeessä meillä veljeksillä on
keskenämme mitä parhaimmat välit. Olemme
lähes aina yhdessä ja pidämme hauskaa
lavalla ja sen ulkopuolella. Se on perintöä
lapsuudenkodista, jossa oli rakastavat ja
huolehtivat vanhemmat. I was raised on
love”, hän sanoo sydämeenkäyvästi. Ei
mikään huono lastenkasvatusohje
kenellekään.

New Orleansista kotoisin oleva Kenny sai
hyvät muusikon eväät jo syntyessään.
Perheystäviin kuuluivat muiden muassa Lazy
Lester, Buddy Guy ja John Lee Hooker.
Nuori Buddy Guy soitti Kennyn isän Raful
Nealin yhtyeessä. Ympyrä sulkeutui, kun
Kenny liittyi nuorena Buddy Guyn bändiin.
"Se oli aloittelevalle muusikolle hyvä koulu.
Opin soittamaan lukuisia instrumentteja."
Klassisessa blueskitarassa Kenny tuntuu
kuitenkin olevan omimmillaan. Hän loihtii siitä
mitä herkimpiä sävyjä.

Kenny tekee itse suurimman osan
esittämistään lauluista: 90 prosenttia
musiikista on hänen omaansa. Hän toteaa

Kenny Neal
Kuva: Marko Aho

saaneensa vaikutteita kaikilta, joiden kanssa on soittanut. Toisaalta hän on
halunnut kehittää oman tyylinsä, joka on yhdistelmä soulia, swamp-bluesia,
kaupunkibluesia ja zydecoa. Kennyn kotiseutu, Etelä-Louisiana, on historiallisesti
usean kulttuurin yhtymäkohta, mikä luonnollisesti ilmenee myös sen rikkaassa
musiikkiperinteessä.

Kenny on tyytyväinen uusimpaan levyynsä ”Hooked On Your Love”, jota hän
luonnehtii lähinnä soul-albumiksi. Se esittelee monipuolisesti hänen musiikillista
osaamistaan. Sitä edeltävä levy ”Let Life Flow” painottui enemmän bluesin
puolelle.

Nykyisestä kotikaupungistaan Baton Rougesta Kenny pääsee helposti New
Orleansiin, jossa käy usein keikkailemassa. "New Orleans elpyy hyvää vauhtia
lähes kymmenen vuoden takaisen, tuhoisan hirmumyrsky Katrinan jälkeen.
Jälleenrakennus on käynnissä, ja alkuaikojen eripura on mennyttä. Asukkaat
puhaltavat nyt yhteen hiileen kaupunkinsa parhaaksi. Hyvän tahdon eleitä ja
lahjoituksia virtaa myös edelleen New Orleansiin kaikkialta maailmasta."

Kysymykseen ”Mitä haluat musiikillasi välittää yleisölle?”, Kennyn on helppo
vastata. "Haluan viedä blues-perinnettä eteenpäin. Mikään ei ole mukavampi
ajatus kuin se, että joku nuori ihminen saa minua kuultuaan kipinän opetella
soittamaan, ja painelee itse ostamaan kitaran tai huuliharpun. Näinhän perinne
toimii." Kenny, jos kuka, on sopiva lähettiläs.

Kenny kehaisee vielä Rauma Bluesin hyviä järjestelyjä ja paikallisten ihmisten
ystävällisyyttä. ”Oli mukava jutella”, hän sanoo lähtiessään. Kenny Neal on
mutkaton, lämmin persoona ja sielukas muusikko. Hänen kansainvälinen uransa
on oikeastaan vasta alussa, ja on mielenkiintoista seurata, mihin hän vielä
yltääkään.

Rebirth Brass Band ihmetteli kuuta

Rebirth Brass Bandin jäsenet saapuivat Rauman-keikalle lähes suoraan
lentokentältä, mikä selitti soittajissa aistittavan hienoisen väsymyksen. Tapasin
osan yhtyeen jäsenistä aamuyöllä istuskelemasta hotellin terassilla, jossa herrat
ihmettelivät taivaalla möllöttävää täysikuuta.

Yhtyeen jäsenet tuntuivat olevan iloisesti yllättyneitä siitä, että heidän
musiikkinsa tunnetaan näin pohjan perilläkin. He itse määrittelivät sen New
Orleansin "gumbopuhallinmusiikiksi" (gumbo = louisianalainen perinneruoka,
soosi, johon laitetaan jokseenkin kaikkea, mitä talosta löytyy). Melko nukuksissa
olleet artistit myönsivät, että ahkera keikkailu ja jatkuva matkustaminen vaativat
veronsa. Painavien soittimien käsittely vaatii myös hyvää fyysistä kuntoa. Mutta
pakkohan se on takoa kun rauta on kuumaa. Next stop Amsterdam!

Päästin pojat lepäämään sen enempää tenttimättä heitä heidän uudesta
levystään ”Move Your Body”. Albumi itse asiassa puhuu puolestaan. Se on
ladattu täyteen musiikkia, jossa rumpupohjalle marssin tahtiin puhallellut
sävelkuviot pakottavat tanssimaan. Juju on siinä, että mikä tahansa kappale
taipuu heidän käsittelyssään letkeäksi funkiksi. Kuunnelkaa ja ihastukaa!

ANNAMARI LAUSALA

Lue myös pääkonserttiraportti, klubikatsaus ja tutustu kuvagalleriaan

.

Jaa juttu profiilissasi: |

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA