Blues-Finland.com - Southpaw Steel 'n' Twang

KONSERTTIARVIO

11.6.2014

Southpaw Steel 'n' Twang lavalla
Kun Ville “Lefty” Leppäsen bändi on käsitelty levyarviona ja nokkamiehen
haastatteluna, on aika tutustua SST:n lavatyöskentelyyn. Blues-Finland.com
seurasi touhuja Kolmessa Kaisassa, Helsingin Sörnäisissä.

Chill out, folks! Southpaw Steel 'n' Twang -trio, joka yllätti roots-väen
miellyttävästi keväisellä debyyttikiekollaan "Hale's Pleasure Railway", on
erinomaisen rentouttava lavabändi. Ravintola Kolme Kaisaa on kantrihenkinen
paikka Helsingin Sörnäisissä, ja oli ilo kuunnella poikien jammailua siellä;
tunnelma oli rempseä ja huoleton, kuten se on bändin musiikkissakin.

Rentous ei kuitenkaan tarkoita välinpitämättömyyttä. Southpaw Steel 'n' Twangin
(SST) output on jämäkkää, soundi vankka ja soitossa on nurkkaa, särmää.
Tarpeetonta tärkeilyä välttävä esitystapa on silti pakotonta ja vapautunutta.
Yhtye esiintyi ja ilmeisesti keikkailee kesällä laajemminkin perusformaatissaan
triona. Kitaristi Ville ”Lefty” Leppänen irrotteli pedal steelin ohella myös
perinteisellä sähkökitaralla. Rumpali Tero Mikkonen ja basisti JP Mönkkönen
pitivät homman kurinalaisesti kasassa.

"Hale's Pleasure Railway" –levy tutustutti kuulijat monipuolisesti pedal steel -
kitaran ilmaisumahdollisuuksiin ja soundialternatiiveihin. Hienoa oli kuulla, että
Lefty Leppänen yltää stagella samaan: päällekkäisnauhoitukset ja muut
studiokommervenkit eivät siis ole olleet ratkaisu – tosin ei sellaista Leftyltä voisi
odottaakaan. Levyllä muun muassa kappaleet ”Secret Sunset” ja ”Feather
Weather” edustivat jokseenkin perinteistä kantrin lähestymistapaa, joka
keikkaohjelmistossa oli toisenlaisessa asemassa.

Mainiosti onnistunut ensilevy ei ole bändiltäkään studiokikkailun tuote; potkua
riittää live-esityksiin, ja soitto on rytmisesti ja melodisesti täsmällistä. Live-
soundin kanssa tuntuisi olevan vielä vähän tekemistä, mutta kantrin ja country-
bluesin fiilis oli väkevää. Kantriswing, johon bändi teki levyllään onnistuneita
sukelluksia, jäi klubikeikalla tavallaan vähemmistöön. Swing ehkä vaatisi
enemmän PA-laitteiden tukea kuin mitä klubiolosuhteissa on mahdollista.

Mistä tilaa?

Kyse siis on ”volyymista”, ääniavaruudesta ja tilavuudesta (ei välttämättä
äänenvoimakkuudesta, vaikka englannin ”volume” tarkoittaa kumpaakin). Tämä
on tietysti koko bändin asia, mutta erityisesti kitaristille avautuisi tällöin
enemmän mahdollisuuksia kiertoihin, huiluääniin ja muihin efekteihin. Isommalla
estradilla näin epäilemättä käykin. Bändin debyyttilevyllä tukea yhteiselle
outputille antoivat Jukka Haikosen urut ja laulu. Molemmista olisi ollut iloa live-
tilanteessakin, kun kaikki solistiset tehtävät kasautuvat kitaristin hoidettaviksi.
.

Musiikki ehkä kaipaisi hieman vetoapua myös lauluun. Lefty on hyvä vokalisti ja
ääntää amerikanenglantilaisittain laveasti kieltä, mutta pieni lisäarsenaali tässä
ei olisi pahitteeksi. Vuoropuhelua on kantrissa toteutettu vaikkapa mies- ja
naisvokalistin välisenä keskusteluna tai kysymys-vastaus -asetelmana. Idean
nappasi sieltä poppiin The Beatles, jonka tarinankerronta nousee yksinkertaisen
jaon avulla aivan uudelle tasolle. Näin käy esimerkiksi brittipoikien ”She's Leaving
Home” -laululla, solistin vuorotellessa taustalaulajien kanssa:

She (We gave her most of our lives)
is leaving (Sacrificed most of our lives)
home (We gave her everything money could buy)
She's leaving home after living alone
For so many years.

Kantrissa voidaan samaa periaatetta soveltaa myös soittimien avulla, tai käydä
kysymys-vastaus -vuoropuhelua. Mutta joka tapauksessa pieni rikastus tässä
suhteessa olisi asialle eduksi. Pedal steel -kitaraa olisi myös voinut keikalla
nostaa hieman rohkeammin esiin, sehän oli ensilevynkin clou. Leftylle se ei ole
mikään kuriositeetti – Lefty on erikoisen instrumentin pistämätön osaaja, ja
ideoita riittää.

Lefty Leppäsen Fender-soittoa tietenkin aina kuuntelee ilokseen. Perinteisen
ohjelmiston ohella oli nyt tilaisuus kuulla hieman myös Stevie Ray Vaughanin
kaltaista kitarairrottelua. Melkein kaikilla Stevien levyillä on tribuutti Jimi
Herndrixlle -tyylinen instrumentaali, jossa kitaristi päästää kokeilunhalunsa
valloilleen, inspiroituen Jimin soundeista. Tämä oli miellyttävästi monipuolistuttava
ulottuvuus myös SST:n bändisoundiin.

Teräsputkella soitettava pedal steel toimi mainiosti live-tilanteessa. Soundin
sovittamisessa ei ilmennyt vaikeuksia. Pedaalin avulla syntyi imaginaarinen,
keinuva vaikutelma. ”Mustalle kantrille” luonteenomaiset tummat sävyt ja fiilikset
eivät nyt olleet dominoivasti esillä ja läsnä.

Kantrihölkkää voidaan käyttää poljentona, ja joskus tummasävyinen kantri
hyödyntää lajityypin sointukiertoja ja melodioita, mutta vähemmän tyypillisiä
kitaralikkejä tai perinteisiä kantritempoja tai poljentoa. Rytmi on toisinaan
pudotettu niin hitaaksi, että se on lähes pysähtyneessä tilassa. Albumilla muun
muassa poljennoltaan verkkainen ”Bad Alley” manifestoi dimension SST:llä
mainiosti.

Omaleimaisesta tvängikantrista ja maaseutuswingistä on aina nautinnollista
digata. Tempo SST:n esityksissä on yleisesti ottaen melko rauhallinen – ”mustan
kantrin” kappaleilla hyvinkin hidas. Lisäksi soolokitaran nopeilla likeillä
kuulovaikutelmaa voi tieteenkin boostata ylöspäin, mutta bändin varmasti
kannattaisi ottaa live-tilanteisiin mukaan myös hieman vauhdikkaampia
kappaleita. Huippupikkaaja Albert Lee yhdistää molempia tekniikoita, valtavaa
oikean käden pikkaustekniikkaa ja biisin vauhdikkuutta, tunnetulla kappaleellaan
”Country Boy”. SST:n esikoislevyllä esimerkiksi ”Butterscotch” oli askel tähän
suuntaan.

Klubikeikalla SST siis on terävässä kunnossa – varmasti myös isommilla lavoilla.
Mukava detalji on myös Leftyn rento tapa spiikata biisit – hän juttelee yleisölle
huolettoman tuntuisesti, mutta oman asemansa tiedostaen. Tämäkin on tärkeä
osa lavakuntoa; monet bändit eivät spiikkaa esityksiään mitenkään tai mutisevat
yliolkaisesti jotakin sinne päin. Toivottavasti Southpaw Steel ’n’ Twangiä kuullaan
paljon kesän festivaaleilla.

ANTTI SUVANTO

Southpaw Steel 'n' Twang. Helsinki, Kolme Kaisaa 15.5.2014

Ville ”Lefty” Leppänen (kitarat, laulu), Tero Mikkonen (rummut ja muut
lyömäsoittimet), JP Mönkkönen (kontrabasso, bassokitara)

Linkki: Bändin kotisivut

.

Jaa juttu profiilissasi: |

Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2014
.

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA