John Mayall palaa 60-luvun bändidraamaan – ”Minä ja Clapton halveksuimme Jack Brucen petturuutta”

John Mayall palaa 60-luvun bändidraamaan – ”Minä ja Clapton halveksuimme Jack Brucen petturuutta”

Brittiläisen bluesin kestosuosikki John Mayall on kuntoutunut kiertuevireeseen. Mayallin, 86, rundi käynnistyi tammikuussa Kaliforniassa.

Terveyshuolet keskeyttivät Mayallin keikkailun runsas vuosi sitten ja uudelleen vuoden 2019 lopulla.

Nyt Mayall on jälleen vedossa. Hänen bändissään soittavat Carolyn Wonderland, Grez Rzab ja Jay Davenport. Kokoonpano kiertää Yhdysvalloissa, kunnes se huhtikuussa suuntaa Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.

Suomessa Mayall on viimeksi esiintynyt vuosi sitten.

Uutta pontta John Mayallin nykypäivään tuo myös elämäkertakirja. ”Blues From Laurel Canyon – My Life as a Bluesman” ilmestyi marraskuussa.

Kirja keskittyy aikaan Mayallin lapsuudesta ja nuoruudesta vuoteen 1979. Materiaalia siis jää toiseenkin opukseen – sellainen on Johnin mukaan tulossa.

Mayallin kuuluisimman bändin The Bluesbreakersin vaiheet luonnollisesti kiinnostavat: soittivathan yhtyeessä niin Eric Clapton, Peter Green, Mick Taylor kuin Jack Bruce. Levyistä ylivoimainen ykkönen on vuoden 1966 ”Blues Breakers with Eric Clapton” (Mayall korostaa, että kaksi ensimmäistä sanaa kirjoitettiin tarkoituksella erikseen), joka tunnetaan myös ”Beano-levynä”.

Bluesbreakersin, Claptonin ja Brucen yhteiselo oli kaikkea muuta kuin ongelmatonta. Clapton nousi kitaristina epäjumalan asemaan jo parikymppisenä, mutta tuli keikoille, kun muisti. Jack Bruce – joka tunnetusti perusti myöhemmin Cream-superbändin Claptonin ja Ginger Bakerin kanssa – taas sortui houkutuksille. Manfred Mann värväsi Brucen salaa bändiinsä kesken ”Beanon” sessioiden.

– Luimme siitä Melody Maker -lehdestä. Minä ja Eric raivostuimme, kun Jack ei ollut kertonut ensin meille, Mayall kertoo kirjassaan.

– Olimme sen verran katkeria, että teimme yhdessä hitaan bluesin ”Double Crossing Time”. Se paitsi ilmensi halveksuntamme Jackin petturuutta kohtaan myös antoi Ericille tilaisuuden esitellä äkäistä blueskitarointiaan, selventää Mayall.

”Double Crossing Time” päätyi yhdeksi kuolemattomaksi raidaksi ”Beano-levylle”.