Musiikkilegenda Pekka Myllykoskesta ja Jytäjemmarit-yhtyeestä on tekeillä kirja.
“Jaetut retket, kerrotut tarinat” niputtaa yksiin kansiin Freud Marx Engels & Jungin solistina tutuksi tulleen Pekka Myllykosken sekä Jytäjemmarien tarinan. Kokoonpano tunnettiin myös kirjainyhdistelmällä PMJJ.
Kovakantisen kirjan lopullinen sivumäärä tulee olemaan 450-500. Tarinan ohessa on runsas kuvitus sekä kaikkien PMJJ-kappaleiden sanat ja taustatarinat –muutamista käännöspiiseistä julkaistaan sopimusteknisistä syistä ainoastaan taustatarinat.
Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit oli bändi, joka ei oikeasti ollut bändi. Musiikkia tehtiin kaiken muun elämän sivutuotteena, vieläpä rentouteen ja omaan viihtyvyyteen panostaen. Äänityssessiot pidettiin yleensä omassa rauhassa mökillä. Fiilis oli kohdallaan. Aikatauluista vapaana saattoi kortinpeluun, saunomisen ja yleisen hölmöilyn jaksottaa äänitysten kanssa juuri niin kuin tahtoi ja parhaaksi näki.
Tältä pohjalta tarkasteltuna ryhmä oli hämmentävän tuottelias. Aktiivisen jemmaroinnin vaihe sijoittui Myllykosken 40- ja 50-vuotispäivien väliin. Sinä aikana ilmestyi neljä pitkäsoittoa, kaksi ep:tä, kaksi singleä ja pari kirjaa.
Aktiivikautta ennen pidettiin pari tunnustelevaa studiosessiota ja soitettiin jokusia keikkoja. Kymmenen vuoden aikana tekemisen rentous pääsi paikoittain unohtumaan, ideat ja rahat saatiin ammennettua loppuun – osin ehkä miehetkin. Sen jälkeen hiipuvaa hiillosta kohennettiin vielä yhdellä singlellä ja ep:llä.
Kirjassa käsitellään Pekan ja Jemmareiden yhteinen taival kokonaisuudessaan 90-luvun loppupuolelta Pekan kuolemaan keväällä 2017. Kirjan ovat yksissä tuumin kirjoittaneet Jytäjemmarit: Marko Aho, Antero Gustafsson ja Kalle Vanhapelto.
Faneille, mutta myös itselle
PMJJ:n julkaisutoimintaa pyöritettiin kotikutoisesti, suorassa kontaktissa asiakassektorin kanssa toimien. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta media ei jemmaritouhuja noteerannut. Tutkan alapuolella operoiden ja viidakkorummun välityksellä underground-countrylle kertyi kuitenkin joukko innokkaita faneja. Heitä ei ollut paljoa, mutta he olivat sitäkin aktiivisempia. Itse asiassa suoran palautteen saamista levyn ostajalta arvostaa jopa enemmän kuin julkista levyarvostelua, josta käy ilmi, ettei kirjoittaja ole arvostelemaansa tuotteeseen edes perehtynyt. Tosin jälkimmäisellä olisi tietty saattanut olla tehokkaammin kaupallisia näkymiä kohentava vaikutus.
Tämä kirja on tehty kiitokseksi kaikille Pekka Myllykoski ja Jytäjemmarit -tarinan mukana kulkeneille ja eläneille, mutta toki myös dokumentiksi aiheeseen aiemmin perehtymättömille. Ei sovi kiistää sitäkään, että muiden julkaisujemme tavoin tämä kirja on tehty omahyväisesti meille itsellemme. On ollut kertakaikkisen hienoa elää kaikki nuo hetket uudestaan ja palauttaa mieleen eläviä muistoja – voittopuolisesti ne ovat olleet vieläpä hyviä. Ikään kuin sivutuotteena saatiin Pekka Myllykosken ja Jytäjemmareiden historia niputettua viimein yksiin kansiin.
– Touhujamme vuosien saatossa seuranneetkin löytänevät tarinasta jotain, mitä eivät ole ennen tienneet. Ainakin meistä kolmesta jokaiselle on käynyt niin. Joistakin asioista oli kaksi tai jopa kolme eriävää muistikuvaa. Niiden paikkansa pitävyyttä on selvitelty vanhoja arkistoja kaivellen ja asioita puiden, kirjoittajat kertovat.
Pekka Myllykoski (1959-2017)
Ennen kaikkea tämä kirja on omistettu Pekka Myllykoskelle. Hänen kanssaan oli tarkoitus projekti aloittaa, mutta alkuun sisältyi sen verran runsaasti jahkailua, että aika loppui kesken.
– Uskomme, että ”Jaetut retket, kerrotut tarinat” myös värittää ja monipuolistaa Pekan henkilökuvaa, tuoden siihen muitakin ulottuvuuksia kuin yleisesti retostellun alkoholismin. Toki se juoppouskin tarinan mukana kulkee, niin kuin se kulki Pekankin mukana: toisinaan näkyvämpänä seuralaisena ja johtotähtenä, toisinaan taas syrjemmällä pysytellen hengaamassa.
– Sessioissa käytiin muiden aktiviteettien ohessa pitkiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta, välillä hyvinkin syvältä ruopaten. Antero toteaakin kirjan alkumetreillä, että “varsinkin mökkireissuilla yösaunoissa Pekka kertoi hyvinkin avoimesti henkilökohtaisista asioistaan ja ongelmistaan. Ehkäpä tässä kirjassa nuo keskustelut ovat oikeassa kontekstissaan, sanovat Jytäjemmarit.
Aho ja Gustafsson toimivat PMJJ:n pääasiallisina piisinikkareina. Vanhapellon isoin vastuualue oli studiotyössä – ja mökillä keittiössä. Hän kokkasi yhtä lailla apetta soittokunnalle kuin valmiin levyn epämääräisistä irtoraidoistakin. Molemmissa toimissa Kalle oli mies paikallaan ja piti kokonaisuuden rautaisessa otteessaan.
Levytyksiin osallistui myös melkoinen liuta vierailevia muusikoita. Valtakunnan kärkinimetkin tekivät hämmästyttävällä innolla pistäytymisiä underground-countryn epäkaupalliseen maailmaan.
Kirjoittaminen ei ole Jytäjemmareille vierasta puuhaa. Antero on aikoinaan työskennellyt paikallislehden toimittajana ja Marko on vuosikausia kirjoittanut musiikkiaiheisia juttuja niin Blues-Finland.comiin kuin Blues News -lehteenkin.
Yksi painos ja sen on sitten siinä
Kirjaa on tarkoitus julkaista omakustanteisesti yksi painos. Jos suunnitelma toteutuu, kirja ilmestyy Maaseutumusiikin nimissä ja Smartisti hoitaa taustalla niin sanotun virallisen puolen.
Alennuskoreja varten kirjaa ei painateta, joten mesenaattikampanjan toimivuus määrittelee hyvin pitkälti jatkon.
Mikäli minimisumma saadaan kasaan, ilmestyy 300 kappaleen painos mustavalkoisella kuvituksella. Mikäli taas minimisumma ei täyty, ei kirjaa julkaista lainkaan. Siihen ei yksinkertaisesti ole näinä aikoina varaa. Mikäli rahaa saadaan kokoon enemmän, alkaa kirjan sivuille ilmaantua värejä ja tarvittaessa painosmääräkin saattaa kasvaa.
Jos kampanja toimii toivotulla tavalla, sen päätyttyä materiaali lähtee painoon, palatakseen muutamaa viikkoa myöhemmin valmiina kirjoina. Mesenaatit saavat pakettinsa elo-syyskuussa.