Suosittu suomalaisartisti Ismo Haavisto antautuu bändeineen zydecon vietäväksi – nyt tulee Ice’ Mo & The Zydecoolers.
Haavisto tunnetaan luonnollisesti bluesmiehenä, mutta myös sukulaislaji, haitarin ja pyykkilaudan sävyttämä zydeco, on hänelle tärkeä. Louisianassa syntynyt iloluontoinen musiikki-ilmaisu on löytänyt tiensä tuhansien kilometrien päähän lahtelaiseen sydämeen.
Zydecoolersin levy Cool Zydeco ilmestyy 17. toukokuuta.
Ismo Haavisto kertoo Blues-Finland.comille, että zydecobändi ja levyn tekeminen sen kanssa ovat olleet pitkäaikainen haave. Kaikki levyllä olevat 14 kappaletta ovat Ismon käsialaa ja syntyneet 15 viime vuoden aikana.
Yksirivistä haitaria Haavisto on soittanut satunnaisesti livenä 90-luvun lopulta lähtien, mutta välillä instrumentti on seissyt pitkiäkin aikoja käyttämättömänä. Nyt bändi- ja levyhaave vihdoin toteutuu. Haaviston mukaan yhtyeen soittajat ovat motivoituneita ja innostuneita zydecomusiikista.
Ismo, zydecobändisi on myös iloinen perhetapahtuma?
Ismo: Kyllä, levyllä rumpuja soittaa poikani Ukko Haavisto, ja veljenpoikani Oskari Haavisto soittaa kitaraa. Tämähän on hyvin perinteinen kuvio zydecobändeissä, että yhtyeessä on sukulaisia useammassa sukupolvessa.
Missä levy purkitettiin ja keitä muita projektissa oli mukana?
Levy äänitettiin Orimattilan Kehräämöllä Inka-studiossa. Pää-äänittäjänä ja miksaajana toimi bändin ”kuudes jäsen” Jakke Kauppinen. Hän soitti bändissä alun perin kitaraa, mutta hän jätti sittemmin kitaran soiton vähemmälle ja siirtyi äänentoisto- ja studiohommiin.
Pesulautaa soittaa paremmin rumpalina tunnettu Matias Partanen, jonka kanssa soitimme yhdessä esimerkiksi Baby Boy Varhama & The Jinx -yhtyeessä.
Basson varressa on myös pitkäaikainen bändikaverini, Ville Vallilla, joka soittaa omassa triossanikin. Ville laulaa levyllä myös taustoja. Bändin jäsenet ovat Lahdesta, paitsi Ville Kangasalta. Itse soitan levyllä yksirivistä haitaria ja huuliharppua sekä laulan.
Blues ja zydeco ovat tietysti sukulaisia keskenään, mutta millaisia erilaisia fiiliksiä ja ilmaisuja voit välittää zydecossa?
Zydeco on fiilikseltään hyvän tuulen musaa, ja enimmäkseen sitä soitetaan duurissa. Se on käsittääkseni myös helpompaa tanssia kuin blues. Vaikka en soita bluesiakaan mitenkään ryppyotsaisesti, on zydeco silti astetta rennompaa. Voisi sanoa, että zydeco on enemmän bilemusaa kuin blues. Se saa ihmiset iloisiksi ja tanssimaan.
Tietysti tuo alter ego Ice Mo’ antaa myös mahdollisuuden tehdä asioita hieman enemmän pilke silmäkulmassa, kun en ole lavalla varsinaisesti omalla nimelläni.
Yksirivinen haitari toimii vähän samoin kuin huuliharppu, siitä tulee eri sävel saman näppäimen takaa riippuen siitä, vetääkö vai työntääkö palkeita. Asteikko on diatoninen eli tässä tapauksessa haitarista löytyy duuriasteikko.
Yksirivistä soitetaan huuliharpun tavoin eri asemista. Soitin on siis hieman rajoitteinen verrattuna vaikka pianohaitariin, josta löytyy kromaattinen sävelasteikko. Olen kuitenkin osassa biisejä pyrkinyt pääsemään lähelle pianohaitarilla soitettua zydecoa. Pyrin siis etsimään yksirivisen rajoja. Zydecoolersin ohjelmistossa on seassa myös muutamia huuliharppublueseja. Nekin ovat enimmäkseen duurisävyisiä Louisiana Blues -henkisiä paloja.
Mitkä ovat zydecobändin ja muiden bändiesi keikka- ja festivaalinäkymät?
Kesän keikkakalenteri täyttyy kovaa vauhtia. Zydecoolersilla on 17. toukokuuta levynjulkkarikeikka Lahden Pub Virastossa. Samalla viikolla (19.5.) esiinnymme Sysmän leirintäalueen Maitobaarissa.
Festareitakin on bändille tulossa. Soitamme toukokuussa Kukonhiekka Bluesissa Saarijärvellä ja syyskuussa Ruska Bluesissa Kolilla. Elokuussa suuntaamme Tanskaan Aalborgin bluesfestivaaleille.
Enimmäkseen keikkailen kesällä One Man Bandina. Keikat ovat pääsääntöisesti kesäravintoloissa ja klubeilla. Pieksämäki Bluesissa esiinnyn jatkoklubilla.
Pari reissua on sovittu ulkomaillekin. Kesäkuun lopulla käyn Virossa ja heinäkuussa lähden viiden keikan kiertueelle Ranskaan.