Lontooseen muuttanut Jo’ Buddy ilahduttaa taas suomalaistakin musiikkiyleisöä.
Koronaviruspandemian seurauksena Jo’ Buddy teki soolona uuttaa musaa, ja projekti sai nimekseen Jo’ Buddy’s One Man Stomptet. Tuloksia voi nautiskella julkaisulta Lockdown Sessions & Beyond Vol. 1.
Keväällä ja kesällä Jo’ Buddy esiintyy Suomessa. Monta rautaa on tulessa, joten Blues-Finland.com otti selvää, missä mennään.
Blues-Finland.com: Millainen tarina Lockdown Sessions & Beyond Vol. 1 -levyn taakse kätkeytyy?
Jo’ Buddy: Asuin jo Lontoossa, kun eka lockdown alkoi, ja se tarkoitti välittömästi totaalista eristäytymistä. Ostin kaksi päivää ennen sen alkua Croydonin-keikalta bändikaverilta simppelin äänityslaitteen. Ja kun piti olla Eustonissa silloisessa kodissa, eikä voinu lähteä minnekään tai tavata kavereita ja samalla sain tiedon, että kevään kaikki keikat oli peruttu, aloin äänittää komppipohjia itselleni. Soitin niillä minimaalisilla instrumenteilla, mitä mulla oli siellä, ihan vaan työkyvyn ylläpitoon.
Kun palasin Suomeen alkukesällä 2020, jouduin välittömästi kahden viikon pakkokaranteeniin. Hyödynsin sen ajan äänittämällä kaikki yöt treenikämpällä bändi-instrumentteja komppipohjiin: basso, rummut, perkussiot, urut ja piano. Pian yllätyin, että metodi toimi odotettua paremmin. Aloin pikkuhiljaa äänitellä sooloja ja lauluja ja yrittää leipoa albumia niistä.
Homma sai vielä lisäpontta, kun kävin kolmen kuukauden mittaisen studioäänittäjäkurssin Lontoossa. Sen ansiosta kykenin äänittämään albumin kaikki instrumentit. Ennen kuin keikkapaikat avasivat oviaan, tämän projektin yksi tärkeä vaihe oli se, että kävin sisäänajamassa levyn kappaleita Lontoon eteläpuolella sijaitsevan Kingstonin pikkukaupungin kävelykaduilla. Samassa paikassa joskus 60 vuotta aikaisemmin muuan Eric Clapton aloitteli muusikonuraansa buskeeraamalla. Se osoittautui niissä olosuhteissa parhaaksi tavaksi hioa levytettävät biisit kuntoon. Ja tällainen siitä tuli.
Kuinka vakituisesti asut Lontoossa?
Muutin Lontooseen vaimon perässä jo keväällä 2019. Asun siellä yli puolet vuodesta. Pääsin skeneen sisälle jo syksyllä 2018, kun vierailin Lontoossa ekan kerran sitten vuoden 2004. Soitin saarella ekat äänet vierailemalla Little George & The Blue Stars -bändin keikalla. Tein samalla visiitillä keikat vanhan ystäväni Big Joe Louisin sekä pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Diz Watsonin legendaarisen Diz & The Doormen -kokoonpanon kanssa. Samalla pestini legendaarisen kokoonpanon vakikitaristina sinetöityi.
Tapasin lisäksi tulevan yhteistyökumppanini, huuliharpisti-laulaja JD Harmon. Liityin pian hänen luotsaamansa JD & The Electro-Tones -kokoonpanon kitaristiksi. Eli sideman-hommilla pääsin hyvään alkuun. Olen täydentänyt pakettia pikkuhiljaa omalla triolla sekä One Man Stomptetilla, jonka ura alkaa olla sangen nousujohteinen.
Millaisena olet kokenut Lontoon seudun musiikkiskenen ja rootsmusiikin osuuden siinä?
Rootsmusa on saaren jokaisen asukin DNA:ssa tavalla tai toisella, ja rootsmusaa soitetaan lähes kaikilla radiokanavilla päivittäin. Täällä se ei ole erikoismusaa, vaan jengi ymmärtää heti, että se on koko länsimaisen populaarimusakulttuurin perusta, eli perusmusaa.
Rootsmusalla on todella pitkät perinteet. Ja mikä parasta, 20-30-vuotiaat ovat suurin aktiivinen ikäryhmä keikoillamme. He tykkäävät tanssia, ja törmään jatkuvasti vanhempiin, 70-80-vuotiaisiin tyyppeihin, jotka ovat nähneet vuosikymmenien skenen ja käyvät edelleen aktiivisesti keikoilla. Sukupolvien välinen kuilu on täällä tuntematon käsite. Kun musa on hyvää ja tuoretta, niin kyllä jengi aistii sen ja diggaa estoitta.
Mikä on vinkkisi päivittäiseen pärjäämiseen kalliissa Lontoossa?
Oikeastaan ainoa kalliimpi asia on kämppien vuokrat, ja mulla on erikoissairaanhoitajana työskentelevä vaimo, jonka kanssa maksan myös osan kaksiomme asumiskuluista. Ruoka on edelleen paljon halvempaa kuin esimerkiksi Suomessa.
Muusikkona olen oppinut jo kauan sitten syömään hyvin, halpaa ja terveellistä muonaa. Ja se, kun Suomessa pärjätäkseen muusikon täytyy kyetä vetämään kymmenistä naruista selvitäkseen, niin täällä tuhansista naruista. Teen myös satunnaisia katukeikkoja ympäri vuoden.
Hienoa, että olet tulossa Suomeen keikkailemaan. Missä Sinut voi nähdä?
Esiinnyn Down Home King III:n kanssa Mosna Blues -festareilla Haminassa 12. toukokuuta sekä 26. toukokuuta Pirkkalan Oliver’sissa ja 27. toukokuuta Porin One For The Roadissa. Lisäksi keikkailen koko heinäkuun pääasiassa One Man Stomptetin kanssa Suomessa.
Mitä muita virityksiä Sinulla on menossa?
Pääpaino on tällä hetkellä luonnollisesti One Man Stomptetissa. Keikkailen silti kaikilla muillakin kokoonpanoilla.
Työstän parhaillaan Stomptetin toista albumia, jonka julkaisua olen suunnitellut alkusyksyyn. Se on monessa mielessä luonteva kokoonpano. Kun soitan siinä kaikki itse, se kuulostaa vahvasti siltä, miten kuulen bändivision sisälläni.
Alamme työstää Jo’ Buddy meets Funky Kingstone -bändin toista albumia lähiaikoina. Groovy Eyesilla tulee syksyllä täyteen 30 vuotta. On ollut puhetta, että tehtäis jotain silläkin.
