Honey B & T-Bones on kuulunut suomalaisen musiikin peruskallioon jo yli 40 vuoden ajan. Bändi on edelleen aktiivinen, ja live-esiintymisiä on luvassa myös vuodelle 2025.
Vuonna 1982 alkunsa saanut Honey B & T-Bones on julkaissut koko joukon merkittäviä albumeja. Yksi niistä on ”Alien Blues”, joka ilmestyi vuonna 2009. Kiekon 15-vuotisjuhlan kunniaksi uusintajulkaisemme levyarvion.
Klassikkobändin galaktinen päätyö
Lähes 30 vuotta maamme musiikin tähdistössä vaikuttanut Honey B & T-Bones lähettää kuulijan linnunradalle albumillaan “Alien Blues”. Tyylien ja taivaankappaleiden rajat loistavat poissaolollaan.
Honey B & T-Bones kuuluu paitsi suomalaisen bluesin myös maamme koko populaarimusiikin peruskallioon. Yhtyeen viimeisin levy “Alien Blues” ei voisi kuitenkaan olla kauempana perusasioista. Alkuperäisjäsenet Aija Puurtinen ja Esa Kuloniemi sekä nuori rumpali Jaska Lukkarinen lähettävät kuulijan musiikilliselle avaruusmatkalle, joka ei sovi heikkohermoisille.
HBTB kutsuu “Alien Bluesia” musiikillisen uransa taiteelliseksi päätyöksi. Onkin sopivaa, että albumille on sälytetty kaikki luomisvoima, mikä triosta irtoaa. Uusien alkuperäiskappaleiden takana ovat Puurtinen ja Kuloniemi; taustatukea kirjoittamiseen ovat antaneet Lukkarinen, Tuomari Nurmio, Dr Helander sekä edesmennyt yhteistyökumppani Gary Primich.
Avaruusrockia ovat tehneet vuosikymmenten varrella useat artistit ja bändit The Byrdsistä David Bowieen ja Monster Magnetista Radioheadiin. HBTB lisää perinteeseen juurevan otteen, jolle on hankala löytää vertaista.
Aija Puurtisen notkea laulu ja muheva basso, Kuloniemen kielisoitinvirtuositeetti ja Lukkarisen kaikkialle ehtivä lyömäsoitintulitus eivät kaipaa esittelyjä. Kiintoisampi ulottuvuus sen sijaan on juurimusiikin kotiutuminen musiikilliselle tähtitaivaalle. Studiotekniikkaa vähän tuntevan on turha lähteä arvailemaan käytettyjä keinoja, mutta lopputulos ratkaisee: soundi räjäyttää kuuntelijan tajunnan. Kannattaa antautua hurjalle soinnille ja antaa sen viedä.
Parhaat esimerkit HBTB:n väkevästä avaruusbluesista ovat biisit “Shake That Thing”, “Alien Blues” ja “Baby Don’t!”. Upean kontrastin tuovat rauhallisemmat “Midnite” ja etenkin jo pitkään keikoilla kuultu “Superman”, johon sanat on laatinut Gary Primich. “I Could See the Door Was Open” ja “Animal Tracks” päättävät levyn raisuun täyslaidalliseen.
Levy on huolellista työtä – blues-piireissä poikkeuksellisesti – myös kansitaiteen osalta. Esa Mark on suunnitellut bändin jäsenille hauskat avaruusoliohahmot, jotka seikkailevat kuvissa eri ympäristöissä. Yhdessä antennipäinen örkki istuu kovin maanläheisen oloisessa baaripöydässä taustallaan Charley Patton -muotokuva!
Klassikkoyhtye toteuttaa itseään täysillä: Honey B & T-Bones on “Alien Bluesissa” tehnyt oman Pet Soundsinsa tai Sergeant Pepperinsä. Se ansaitsee pelkällä kunnianhimoisuudellaankin paikan blueshistoriassamme. Vaatii paitsi kykyjä myös rohkeutta tehdä ainutkertaisuuteen pyrkivä levy yleisölle, josta suuri osa odottaa 12-tahtista kolmen soinnun perustavaraa.
On iloista, että levy on kelvannut myös suurelle yleisölle. “Alien Blues” käväisi jopa Suomen virallisen listan sijalla 21.
Ja mikäli aiemmat kappaleet eivät ole saaneet jalkoja kunnolla irti maasta, lähettää viimeistään Jaska Lukkarisen kiekon päättävässä “Animal Tracks” -biisissä mestaroima galaktinen rumpusoolo kuuntelijan maata kiertävälle radalle.
PASI TUOMINEN
Honey B & The T-Bones: Alien Blues. Sound of Finland, 2009
Aija Puurtinen (laulu, basso, mandoliini), Esa Kuloniemi (kitara, taustalaulu), Jaska
Lukkarinen (rummut, lyömäsoittimet, taustalaulu, mandoliini)
Tuottajat: Tommi Vainikainen, Honey B & The T-Bones