|
|
BLUES-FINLAND.COM TEKSASISSA 2012 - OSA 1/4
|
|
|
|
|
|
|
|
1.10.2012 Kuvagalleria
|
|
Yksinäisen tähden blues
Blues-Finland.comin Teksas-sarjan avauksessa ollaan legendojen jäljillä,
tarkastellaan osavaltion merkittäviä paikkakuntia ja jutellaan mukavia
sheriffin kanssa.
Monelle mystinen sana ”Teksas” tuo mieleen lännenelokuvat ja -kirjallisuuden.
”Dallas” muistuttaa kuuluisasta tv-sarjasta tai yhdestä maailman tunnetuimmista
jenkkifutisseuroista Dallas Cowboysista. Avaruusmatkailusta kiinnostuneille
sananparsi ”Houston, we have a problem” on tuttuakin tutumpi.
Teksas on myyttejä ja legendoja täynnä. Harvalle – varsinkaan musiikin ystävälle
– tulee yllätyksenä, että yksinäisen tähden osavaltio on myös amerikkalaisen
musiikkiperinnön runsaudensarvi. Teksasista ovat kotoisin niinkin erilaiset
supertähdet kuin country-valtias Willie Nelson, popsuosikki Beyonce Knowles ja
latinokulttuuria valtavirtaan tuova laulaja Selena Quintanilla.
Teksasilla on hyvin vahva asema blues-musiikissa. Osavaltio on tärkeä niin
historian, nykypäivän kuin tulevaisuuden näkökulmasta. Blues-Finland.com teki
syyskuussa runsaan viikon mittaisen Teksasin-matkan bluesin ilmiöitä
tarkastelemaan. Taipaleelle mahdutettiin mahdollisimman paljon eri aspekteja:
sekä kaupunkeja että legendojen kotikulmia Itä-Teksasin maaseudulla – ja
rutkasti ajokilometrejä.
Teksasin valtaisa pinta-ala tiedetään: tonttia on yli kaksi kertaa enemmän kuin
Suomessa. Matkamme kohdistettiinkin valikoidusti. Lenkki kulki Dallas-Austin-San
Antonio -linjalla ja sen itäpuolelle sijoittuvassa maaseudussa. Kaakkoisen kulman
muodostivat Houston sekä uloimpana kolmen kaupungin (Beaumont, Port Arthur,
Orange) triangeli Louisianan rajan kupeessa.
Mamie Smithin ”Crazy Bluesia” pidetään laajasti ensimmäisenä varsinaisena
blues-levytyksenä. Se ilmestyi vuonna 1920. Usein kuitenkin unohtuu, että Hart
Wandin sävellys ”Dallas Blues” ilmestyi peräti kahdeksan vuotta aikaisemmin.
Sen ovat sittemmin levyttäneet (Lloyd Garrett lisäsi sävellykseen sanat vuonna
1918) lukuisat isot nimet Louis Armstrongista lähtien. Siinä vain yksi näyttö siitä,
että bluesin ja Teksasin yhteinen historia juontaa kauas.
One Kind Favor
Moni vannoo vanhan teksasilaisen maaseutubluesin nimeen. Teksasilla on
esitellä todella kovia alan legendoja kuten Blind Lemon Jefferson ja Lightnin'
Hopkins. Myös Lead Belly, vaikka oli kotoisin niukasti Louisianan puolelta rajaa,
teki merkittävän osan muusikonurastaan Dallasin ja Fort Worthin seudulla.
Blind Lemon Jeffersonin viimeinen lepopaikka oli pitkään mysteeri, kunnes se
paikallistettiin Worthamin piskuisen kylän ”mustalle” hautausmaalle. Hautausmaa
on nimetty legendan mukaan – Blind Lemon Memorial Cemetery. Hänen
haudallaan vierailu oli matkan koskettavimpia hetkiä. Siinä missä aidan toisella
puolella ”valkoiset” haudat ovat suorissa, siisteissä riveissä, mustalle puolelle
kuopattujen kivet ovat levittäytyneet sinne tänne. Useimmat niistä ovat
unohdettuja tai vähintään epäsiistejä. Harmaa, tihkusateinen sää tekee näystä
entistä lohduttomamman.
Blind Lemonin hautaa ei voi epäsiistiksi moittia. Hänhän oli mies, joka lyhyeksi
jääneellä maallisella vaelluksellaan (noin 1893 - 1929) esitti kainon toiveen
hautansa kunnossapidosta. Toivetta on kunnioitettu. Joku ystävällinen on jopa
tuonut haudalle harjan, jolla allekirjoittanut saa kunnian pyyhkäistä kiven päälle
kertyneet linnunpaskat Worthamin loppukesän kosteaan ilmaan.
Maaseudulta Houstoniin
Vuosi sitten Mississippiin tehdyn samanhenkisen matkan raportissa kerroimme
bluesin kotiseudulla olevista aavemaisista hökkelikylistä, joita on joskus voinut
kaupungeiksi kutsua. Samaa sarjaa löytyy myös Teksasista. Sam ”Lightnin'”
Hopkinsin kotikylä Centerville on yksi niistä.
Pääkadun varrella nähtävä, Bruce Harrisin tekemä seinämaalaus sentään tuo
ilon pilkahduksen, sillä Lightnin' Hopkins on ikuistettu siihen veijarimaisena
hahmona kitaroineen. Pari kauppaa ja yksi kahvila. Sivukadulla näkyy nököttävän
musiikkiliike Tommy's Music. Lappu luukulla.
Ehkä Centerville ei ollut kovin kukoistava paikka Hopkinsin nuoruudessakaan.
Hän suuntasikin lähellä sijaitsevaan, huomattavasti vireämpään Crockettin
kaupunkiin. Tänä päivänä Crockett esittäytyy siistinä pikkukaupunkina, jonka
keskustassa on elämää. Vesilähde ja pientä linnoitusta muistuttava maja
muistuttavat Davy Crockettista, joka teki leirin kyseiselle paikalle kohtalokkaalla
matkallaan kohti Alamon taistelua (1836).
Meitä kiinnostaa kuitenkin enemmän Camp Streetinä (”leirikatu”) aiemmin
tunnettu pätkä 3rd Streetiä; se oli aikanaan tärkeä keskittymä seudun mustalle
kansanosalle. Se houkutteli luonnollisesti myös viihteentekijät paikalle. Yksi
heistä oli Lightnin', joka on paikalla edelleen. Jim Jeffriesin toteuttama patsas
istuu tien poskessa – toisella puolella tietä on kulmakunnan musiikkiperinteitä
kunnioittava Camp Street Cafe & Store.
Pronssipysti tuijottaa ihmettelijää määrätietoisesti. Patsaan mallilla taisi olla
suurempiakin suunnitelmia? Kyllä: Lightnin' ei pysähtynyt Crockettiin.
Seuraavana, ja lopullisena, osoitteena oli Houston – Teksasin afroamerikkalaisen
musiikin kehto Toista maailmansotaa seuranneilla vuosikymmenillä.
Niin kutsuttu kolmas kaupunginosa (Third Ward) on Houstonin tienoista
ylivoimaisesti tärkein. Siellä asustivat Hopkinsin – joka muutti Houstoniin 30-luvun
lopulla – lisäksi aikoinaan muiden muassa Albert Collins ja Johnny Copeland.
Kukoistus alkoi kuihtua joskus 70-luvulla ja syöksy kohti slummiutumista alkoi.
Negatiivista kehitystä on pyritty kääntämään vastakkaiseen suuntaan. Yksi Third
Wardin nykyisistä ylpeydenaiheista on Project Row Houses, rivi
haulikkohökkeleitä (shotgun shack), jotka on kunnostettu alkuperäistäkin
parempaan kuntoon. Third Wardin hoitamatta jääneet hökkelit sen sijaan
romahtaisivat vaikka ritsan ammuksella.
.
|
|
|
Project Row Houses, Third Ward, Houston. Lisää kuvia galleriassa.
|
Lukuisat taiteilijat ovat ottaneet Project Row'n taloja studioikseen ja
näyttelytiloikseen. Taloissa, joita on yhteensä 40, on lisäksi muun muassa
toimistoja sekä asuntoja vähävaraisille.
Frenchy's Chicken on aina vaan Third Wardin suosituimpia ruokapaikkoja.
Vuodesta 1969 toiminut ravintola myy konstailematonta kanaruokaa
kioskityyppisesti, ja herkut voi napostella vaatimattoman katoksen alla.
Istumapaikkojakin on, joskin paikan suosio takaa, että ne ovat useimmiten
varattuja. Frenchy'sissä nautti jokapäiväisen kanansa moni blues-artistikin, jos
vain taskun pohjalta löytyi riittävä määrä lantteja. Usein ei löytynyt.
Alkuperäisten Teksas-blues -nimien jälkeen Houstonia on tehnyt parhaiten
tutuksi bluesiin pohjaava rock-bändi ZZ Top – perustettu muuten samana vuonna
kuin Frenchy's Chicken. ”Monet kappaleistamme perustuvat kokemuksiin 'H-
Townissa'”, äskettäin uuden levyn ”La Futura” julkaisseen yhtyeen kitaristi-
laulaja Billy Gibbons totesi.
Deep Ellumin sankarit
Valtaisan Houstonin suurkaupungin lisäksi toisella isolla pitäjällä, Dallasilla, on
vankat blues-juuret. Hieman unohdettu klassikkobiisi ”Deep Ellum Blues” kertoo
mikä on Dallasin kovin alue (biisin, jonka nimen näkee joskus muodoissa ”Deep
Elm Blues” tai ”Deep Elem Blues”, tekijä on tuntematon).
Hassu sana ”Ellum” kertoo alueen värikkäästä historiasta. Se juontaa Elm-
kadusta, jonka nimi taittui ajan myötä muotoon, joka oli moninaisista etnisistä
taustoista tulleiden siirtolaisten helpompi ääntää. Blind Lemon Jefferson ja Lead
Belly olivat Deep Ellumin varhaisia sankareita jo 1910-luvulla; nuori T-Bone
Walker puolestaan keräsi kannuksia sokean Jeffersonin oppaana.
Tänä päivänäkin suurin osa alueen klubeista on Elm-kadulla. Niitä riittää
mukavasti myös samassa linjassa kulkeville Commerce- ja Main-kaduille. Osa
klubeista, kuten suosituimpiin kuuluva Tucker's Blues, on avoinna vain
viikonloppuisin. Elävää musiikkia on Deep Ellumissa silti seitsemänä päivänä
viikossa. Rujo ja monen mielestä pelottavakin alue on kuitenkin mainettaan
turvallisempi. Ja menokin on monta piirua ”aidompaa” kuin esimerkiksi Memphisin
Beale Streetin ja Austinin 6th Streetin sirkusmeininki.
Blind Lemonin avustamisen ohella T-Bone Walker asteli muusikonuransa ensi
askelia Dallasissa. Hän asui silloisessa slummissa Oak Cliffissä, ja sai
asuinpaikastaan ensimmäisen taiteilijanimensä Oak Cliff T-Bone. Pari
vuosikymmentä Walkerin lähdön jälkeen samassa kaupunginosassa syntyi
muuan Stephen Ray Vaughan.
Vuonna 2012 Oak Cliff näyttää jo paljon paremmalta; pienten kukkuloiden
ympäröimällä alueella alkaa olla tasokkaita ravintoloita ja kahviloita. Kulmakunta
nauttii yhä kasvavasta taideporukan suosiosta.
Teksasin maanpakolaiset
Osa Teksasissa syntyneistä bluesin suuruuksista jätti kotiseudut hyvissä ajoin
taakseen. Merkittävimpinä T-Bone Walker, Freddie King ja Albert Collins tekivät
pääosan muusikontyöstään muualla. T-Bone muutti 30-luvun alkupuolella
Kaliforniaan, missä hän nousi alan supertähdeksi ja yhdeksi historian
jäljitellyimmistä kitaristeista.
Walker karisti piskuisen synnyinkaupunkinsa Lindenin pölyt jaloistaan nopeasti.
Eikä ihme: niin olemattomasta kauppalasta ei kummoista toimintaa pyöritetä.
Paloaseman seinään on sentään levitetty iso kyltti, joka kertoo T-Bone Walkerin
syntyneen Lindenissä. Teos on huvittavasti kulmittain Dollar General -halpahallin
kanssa.
|
| |
|
|
Linden. Lisää kuvia galleriassa.
|
Pienen matkan päässä Lindenin keskustasta sijaitsee Music City Texas Theater,
joka isännöi vuotuista T-Bone Walker Blues Festiä. Linden on tunnettu myös
Vaughan's-ravintolastaan, jonka tarjoamaa etelän herkkua catfishiä
(kissakala/monni) paikalliset käyvät popsimassa kymmenien kilometrien päästä.
Freddie Kingin kotipaikka Gilmer on varsin tylsän tuntuinen tuppukylä, eikä
viitteitä itse ”Teksasin tykinkuulaan” löydy hakemallakaan. King (1934 - 1976)
muuttikin perheineen jo lapsena Dallasiin. Uransa legendaarinen kitaristi teki
pääosin Chicagossa.
Pienistä paikoista kaikkein pienin taitaa olla Leona, asukkaita 181. Leona ei ole
paljon tienristeystä kummempi, ja paikan iso poika Albert Collins vaihtoikin
maisemaa lapsuusvuosinaan. Perheen uusi osoite oli Houston. Teksasin Collins
oli jättänyt taakseen vähän 30 ikävuoden täyttymisen jälkeen. Ura urkeni
tosissaan länsirannikolla. Leonan ”vetonaula” tänä päivänä taitaa olla
sekatavarakauppa (general store). Kauppaa koristaa kalanpaistajaisia ja pihvi-
iltoja mainostavat kyltit, ties miltä vuosikymmeneltä.
Milläs asialla sitä liikutaan?
Teksasin voisi suuren pinta-alansa takia olettaa autoilijan paratiisiksi. Teissä ei
sinänsä vikaa olekaan, jos nyt ei lasketa tylsiä moottoriteitä ja suurimpien
kaupunkien ympärillä kiemurtelevia, mahdottomia monitasoliittymiä mukaan.
Useimmilla isoilla paikkakunnilla kaupunkiajo on varsin hidastempoista, oli ruuhka-
aika tai ei.
Iso mutta on teksasilainen sheriffikulttuuri, joka elää erittäin vahvana. Teillä
vallitsevat liittovaltion ja osavaltion lait – ja varsinkin tähtirintojen omat lait.
Etenkin maanteillä väylän poskeen pysäytettyjä ja puhutteluun otettuja
kuljettajia näkyy muutaman minuutin välein. Ja eihän Teksas-kokemus ole
täydellinen ilman sheriffin kohtaamista?
Teksasin maaseutu on rekkojen ja avolava-autojen valtakuntaa. Uusi, kiiltävän
musta ja sporttivarusteltu Dodge Avenger ei välttämättä kuulu joukkoon. Sitä
mieltä oli ainakin valtatiellä 59 partioinut sheriffi Pearce. Mies kuin suoraan
leffasta – lierihattu, aurinkolasit, pönäkkä olemus ja korskea käytös – komensi
Blues-Finland.comin reportterin tien sivuun. Keskustelu sujui jokseenkin näin...
- Oliko jotain syytä, ettet ohittanut minua, vasemmalla kaistalla tarkoituksellisesti
hidastellut Pearce tiedustaa.
- Sorry, sir, olen ulkomaalainen... Suomen liikennesäännöissä ei saa oikealta
ohittaa...
- Ja tämäkö on Suomi?
- Ei... Teksas...?
- Minne sitä ollaan matkalla?
- Carthageen.
- Mitä siellä?
- Olen toimittaja. Teen taustatyötä musiikkiartikkeliin.
- Mitä musiikkia?
- Maaseutumusiikkia, kuten bluesia ja kantria...
- Miten sitä Carthagessa tutkitaan?
- Olen menossa Texas Country Music Hall of Famen museoon...
- Mikä museon nimi on?
- Texas Country Music Hall of Fame Museum...
- Hah! Minne sitten?
- Sitten aion ajaa Beaumontiin.
- Mitäs siellä teet?
- Samaa juttua.
- Hah, samaa juttua. Muista, tämä on Teksas, täällä ei hidastella!
- Yes, sir...
Muita varsinaisia liikennekommelluksia ei runsaan viikon reissuun (valitettavasti)
mahtunut. Hillitön ukkoskuuro, joka iski juuri ennen Houstoniin saapumista ja
jonka aikana näkyvyys oli oikeasti viisi metriä, oli tosin melkoinen kokemus sekin.
Kun Dodge palautui Fort Worthin lentokentän autovuokraamoon kahdeksan
päivän taipaleeltaan, matkamittari oli raksuttanut 1 424 mailia eli noin 2 291
kilometriä. Vähän enemmän kuin Hangosta Sodankylään ja takaisin...
PASI TUOMINEN
Kuvagalleria
Teksas-sarjan toisessa osassa tarkastellaan elävän musiikin kehtoa, Austinia.
Blues-Finland.com teki syyskuussa 2012 matkan Teksasiin. Opetus- ja kulttuuriministeriö
tuki matkaa. Vuonna 2011 tehtiin samantyyppinen matka Mississipin osavaltioon.
.
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2012
.
|
|
