LEVYARVIO
|
21.8.2013
Andy Poxon, nouseva kyky
USA:n pääkaupunkiseudulta ponnistava
nuorimies saa vetoapua Duke Robillardilta.
Toinen levy "Tomorrow" todistaa, että
lahjakkuudessa löytyy.
Andy Poxon on kaveri, jonka ensinäkemisen
jälkeen tunnistaa ikuisesti – ainakin niin kauan
kuin hänen tukkamuotinsa pysyy nykyisenä.
Punapäiden sarjassa hän haastaa muiden
muassa Debbie Bondin ja itsensä Bonnie
Raittin. Blues-Finland.com julistaa Poxonin
kreisin, punaisen kiharapilven kisan ykköseksi.
.
|
|
Ja sitten musiikin kannalta toiseen ehdottoman tärkeään seikkaan. Poxonin,
Yhdysvaltain pääkaupunkiseudulla vaikuttava nuorukaisen, toisen albumin
"Tomorrow" on tuottanut tunnettu musiikkivelho Duke Robillard. "Herttua"
muistetaan mittavasta soolourastaan ja, totta kai, Roomful of Bluesin
perustajajäsenenä. Viime aikoina hän on kitaroinut muun muassa Bob Dylanin
kiertuebändissä; siitä toimesta tuli tosin joitain viikkoa sitten kenkää kesken
rundin.
Uusia levyjä tulvii tänä päivänä oikealta ja vasemmalta. Suuri osa niistä on
kuunneltu minuutissa. Onkin aina juhlahetki, kun levylautaselle päätyy tekijä, joka
pystyy osoittamaan vetovoimansa silmänräpäyksessä. Andy Poxon on sellainen
(tsekkaa juttu myös toisesta upeasta, nuoresta kyvystä Trent Romensista).
"Tomorrow"-levylle on päätynyt 14 kappaletta, jotka ovat kaikki Poxonin omia.
Kuullaan rehellistä bluesia, soulia (sielua on sananmukaisesti aina sen verran
mukana, etteivät keveimmätkään siivut lipsu popin puolelle), jumpia, jazzia,
swingiä ja vähän kantriakin. Bluesia löytyy kaikkein eniten sanoituksista. Näin
nuoreksi kaveriksi teksteissä käsitellään melkein häkellyttävän paljon tuntojen
nurjaa puolta: kaipuuta, yksinäisyyttä, hylätyksi tulemista. Levyn ydin ja kipinä on
silti toivo ja usko huomiseen. Levyn nimi "Tomorrow" ei ole sattumaa.
Leikittelyä tyyleillä
Mehukkaimmasta rytmibluesista vastaavat vahvat kitarabreikit sisältävä "You
Don't Love Me" ja reipas avauskappale "Too Bad", joista jälkimmäisellä Poxonin
orkesteri esittäytyy koko mitassaan pianoineen ja puhaltimineen.
Soul-osastolta nousee selvästi esiin "Why". Poxon loistaa tyylikkäällä ja fiksulla
komppikitarallaan. Biisin varsinainen tähti on kuitenkin basisti Brad Hallen. Hän
varioi sävelten kestoa siinä määrin maukkaasti, että biisistä voi nauttia pelkän
basson takia. Myös "You Lied" rullaa kivasti.
Rock & roll -pala "College Boy", menevästi laukkaava "Fooling Around" ja New
Orleansin tyyliin värittelevä "All by Myself" pitävät huolta kovemmasta vauhdista.
Toista ääripäätä ovat jazz-balladit; "Tomorrow"-nimikappaleen herkku on Mark
Earleyn baritonisaksofoni. Viihteellinen puhallinkappale "Don't Come Home" taas
voisi olla suoraan Roomful of Bluesin katalogista.
"Carol Anne" -biisille Poxonin kitara on saanut aivan erilaisen soundin. Mieleen
nousevat amerikkalaiset classic rock -hirmut Neil Youngin ja Tom Pettyn tyyliin.
Aivan omanlaisensa on myös country-veto "One More Time", jolle Frankie
Blandino soittaa mojovan steel-kitaraosan. Levy päättyy pitkähköön jamitteluun
(Jammin' at Lakewest), ja hauskanpitoon liittyy myös Duke Robillard.
Kohti isompia ympyröitä
Poxonin lauluääni on erinomainen. Se kuulostaa nuorelta, kuten pitääkin. Mutta
hämmästyttävä on se kypsyys, jolla hän ääntään käyttää. Vaikutelma on hyvin
cool; lepsuilusta tai yliyrittämisestä ei ole tietoakaan. Kitaristina hän jättää
älykkäästi tilaa muille bändiläisille. Muutaman tilaisuuden hän silti käyttää
näppäryytensä osoittamiseen. Poxonissa on lauluntekijän vikaa, vaikka uudelle
levylle ei yksittäisiä superbiisejä ole syntynytkään.
Levyn muita tähtiä ovat basisti Brad Hallen – ei ihme, että Hallen on valittu muun
muassa Johnny Winterin ja lahjakkaan laulaja-lauluntekijän Aimee Mannin
joukkoihin – sekä väsymättömästi pianoaan komentava Bruce Bear. Robillard on
taikonut levylle oivallisen hyvät soundit ja on mitä ilmeisimmin sparrannut nuoren
Poxonin parhaaseen suoritukseensa.
Andy Poxonin keikkakalenteri näyttää mukavan täydeltä, mikä kertoo hänen
herättäneen runsaasti positiivista huomiota. Andy kiertää toistaiseksi melko
pienellä säteellä, mutta näillä otteilla soittoympäristö laajenee varmasti.
PASI TUOMINEN
Andy Poxon: Tomorrow. EllerSoul Records, 2013
Andy Poxon (kitara, laulu), Bruce Bear (koskettimet), Brad Hallen (basso), Mark
Teixeira (rummut), Rich Lataille (saksofoni), Mark Earley (saksofoni), Doug
Woolverton (trumpetti), Frankie Blandino (steel-kitara), Duke Robillard (kitara),
Anita Suhanin (taustalaulu)
Tuottaja: Duke Robillard
Linkit: Andy Poxon, EllerSoul, Frank Roszak Promotions
.
|
|
|
|
|
Etusivu | Uutiset | Artikkelit | Keikkakalenteri | Festarikalenteri | Artistit
Kuunteluhuone | Finnish Blues Exchange | Foorumi | Info | In English
.
|
Ota yhteyttä: admin (a) blues-finland.com
© Blues-Finland.com 2006-2013
.
|
|
