Blues-Finland.com - Dave Forestfield: Party Music for Wasteland Teens

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

LEVY- JA KONSERTTIARVIO

15.5.2014

Dave Forestfield Band

Dave Forestfieldin hippamusaa
"Party Music For Wasteland Teens" on albumi, joka tarjoilee juurimusiikkia
monipuolisesti. Dave Forestfield esitteli uusinta levyään ja muuta tuotantoaan
vappuna Tampereen Telakalla.

Dave Forestfieldin musiikista on helppo pitää. Karhean laulusoundin ja
rytmimusiikin laajaa kirjoa hyödyntävän musisoinnin yhdistelmä nostaa mieleen
helposti Dylanin ja Springsteenin kaltaisia nimiä – etenkin kun sanoituspuolelta
löytyy tavanomaista jeejeetä enemmän kuunneltavaa. Erityisesti myöhempien
aikojen Dylaniin vertailuun olen viime aikoina törmännyt useammallakin
suunnalla. Mikäpä siinä, varsin oivallisen vertailukohdanhan Hän muodostaa.

Vuosien saatossa on vahvistunut näkemys, ettei asia ole niin yksinkertainen. Sen
sijaan, että Dave matkisi Dylania tai ketään muutakaan mieleen nousevaa
suuruutta, näyttää hän ammentavan rohkeasti samasta soppakattilasta näiden
legendojen kanssa. Siellä sitä onneksi on mistä kauhoa ja santsata – ja
sattumiakin löytyy.

Dave, joka Tatu Metsäpeltona hoitaa virastokäynnit ja muut arkiset askareet, on
perehtynyt rock and rollin juuriin ilmeisen hyvin. Siinä missä monilla muilla aiheen
haltuun ottaminen keskittyy helposti vain oikeanlaisiin vahvistimiin,
soittotekniikkaan ja soolojen ”oikein soittamiseen”, on Dave omaksunut sen
kaikkein tärkeimmänkin asian: fiiliksen.

Hippamusaa hevonkuusen teineille

Viime syksynä ilmestyneellä ”Party Music For Wasteland Teens” -levyllä yleisilme
on Forestfieldille ominaiseen tyyliin hötkyilemättömän verkkainen.
Rauhallisemmassa materiaalissa soi mukana niin soul kuin jazz. Toki mukaan
mahtuu myös vauhdikkaampaa materiaalia ja pari ehtaa rock and rollia.

Hauskaa sanaleikkiä hyödyntävä ”Double Bill And Triple Ted” lainaa Chuck Berryn
”Memphis Tennesseen” poljentoa. Pianovetoinen ”Starting To Get My Business
Straight” kuuluu puolestaan hypänneen The Killerin kyytiin. ”Birth Of Boogie”
heittää synttärisankarin kaveriksi vähän jazzimpiakin sävyjä. Ja sinnehän ne
perinteisesti sopivat kuin vesi kuumalle kiukaalle. Kepeästi jumppaava ”Last
Night” muistuttaa mieliin, että rokata voi turhia paiskomattakin.
Mediumtempoinen ”Mr Texas” imaisee varoittamatta matkaansa.

Avauksena kuultava nimiraita osui maaliinsa heti tuoreeltaan, kun sain levyn
käsiini. Valmistelin tuolloin Keith Richardsin 70-vuotisjuttua, jossa keskityin
"Keefin" parin levyn mittaiseen soolouraan. Laitoin postissa tulleen Forestfieldin
välilevynä soimaan. ”Wasteland Teens” voisi aivan yhtä hyvin täräyttää
X-Pensive Winosin kiekon käyntiin. Mainio kappale, joka kestää toistuvaakin
kuuntelua; tuli kuulemma aivan viime metreillä mukaan levylle. Hyvä että tuli!

Koskettimien ohella puhaltimet ovat tällä levyllä tärkeässä roolissa, ja niitä
osataan käyttääkin. Esimerkiksi soulahtava ”Party Isn't Here Anymore” saa niistä
tyylinmukaiset töräytykset ja ”Eddie's Song” päättää levyn Dixieland-sävyihin.

Monipuolisesti juurimusiikkia tarjoilevan kokonaisuuden blueseinta antia on
niukoin asein tulkittu ”Walk Away From You Boy”. ”New Kid In Town” yhdistää
'happy jazzin' kepeyteen vähintäänkin mielenkiintoisen kasvutarinan.
.

Dave Forestfield on tehnyt jälleen kelpoisan
levyn, joka jatkaa neljän edeltäjänsä linjaa.
Yleisote on tällä kertaa aiempaa rennompi, ja
koreilemattoman luonnollinen soundimaailma
tukee meininkiä. Vaikka meininki on rentoa,
Daven työtahti ei ole. Kuulin nimittäin huhua,
että seuraava levykin alkaa jo hakeutua
uomiinsa...

...ja sama livenä

Aamulehden uutisoinnin mukaan Tampereen
keskusta ja etenkin Tammerkosken rannat
olivat vappupäivän iltana taas varsinaista
”wastelandia”. Rankka juhlinta oli jättänyt
jälkensä maisemaan ja osittain ehkä
otolliseen konserttiyleisöönkin. Keskustan
laidalla, Kulttuurikeskus Telakalla, Dave
Forestfield Band valmistautui esittämään
Wastelandin teinien hippamusaa samaan
aikaan kun laajemmat kansanjoukot olivat
siirtyneet kotioloihin odottamaan perjantaina
hetkeksi koittavaa arkea. Vain roskat olivat
jääneet muistuttamaan piknikistä.

Forestfield ja bändi
tanssittivat vappuyleisöä.

Pari iloista seuruetta oli löytänyt tiensä Telakallekin. Oli myös ilahduttavaa
huomata, että ravintolaan saapui tasaiseen tahtiin yleisöä bändiä vasiten
kuulemaan. Yleisöä kertyikin keskimääräistä arki-iltaa enemmän, vaikka vielä
istumapaikkoja tyhjäksi jäikin. Olisi tämän konserttinautinnon kuitenkin suonut
useammallekin kanssatallaajalle.

Parin pitkän viikonlopun mittaisen kevätrundin ennen Tampereen-keikkaa tehnyt
Dave Forestfield Band saapasteli lavalle sen suurempia elämöimättä ja polkaisi
svengin käyntiin. Jo ensimmäinen kappale innosti vappuisen yleisönosan
tanssahtelemaan. Se vaikutti varmasti bändin fiiliksiinkin. Rennon takanojaisesti
rokkaava soitto pisti kyllä itse kullakin jalan napsamaan, mutta eihän sitä nyt
sentään tanssimaan. Ei selvinpäin ainakaan.

Bändin soitto oli hyvin nipussa. Ilmeisesti keikkarypäs on tehnyt tehtävänsä.
Dave luotsasi ryhmää ja tarjoili kosolti tilaa myös makoisasti soittaneen Tero
Kaarion koskettimille. Ville "Kingfish Willie" Lehtovaaran ja Petteri Soinisen
komppiryhmä hoiti rokkaamisenkin ihailtavan kiireettömästi. Kansantarustossa
Cisse Häkkisen suuhun istutettu lentävä lause ”parempi öögaa kuin sleebaa” tuli
taas kerran kyseenalaistetuksi. Totta kai itse itseään kirittävälle remellysrokille
on paikkansa. Mutta kun komppi maltetaan ja osataan kovassa tiimellyksessäkin
pitää aavistuksen takanojaisena, soittoon tulee penteleen hyvä jännite.

Parituntisella keikalla kuultiin John Lee Hookerilta lainatun ”It Serves Me Right
To Suffer” -kappaleen lisäksi monia suosikkejani Daven vanhemmilta levyiltä.
Elleivät sellaiset laulut kuin ”One Truth Town”, ”4 Women” ja ”World Of Lies” ole
entuudestaan tuttuja, suosittelen pikaista aiheeseen tutustumista. Totta kai
bändi soitti paljon myös ”Wasteland Teensin” materiaalia. Nimiraita näytti
keikallakin voimansa ja sai aikaan illan suurimmat tanssikarkelot. Encorena
tarjoillun ”Swanee River” -traditionaalin, joka Daven versiona kulkee nimellä
”Way Down In Ol' Swanee”, jälkeen kelpasi lähteä muutamaksi tunniksi
nukkumaan ennen perjantaina väijyvää arkea.

MARKO AHO

Dave Forestfield: Party Music for Wasteland Teens. Propaganda, 2013

Dave Forestfield (laulu, kitarat, piano, urut, basso, dobro), Tero Kaario (urut,
piano, sähköpiano, kellopeli), Snothead (basso), Jussi Huttunen (rummut,
lyömäsoittimet)

Kyösti Varis (trumpetti, kornetti), Diddy Hawkins (tuuba, saksofoni), Tomi
Kosonen (baritonisaksofoni), Heikki Tegelman (klarinetti), Jere Venäläinen
(sähköpiano), Beat Pete Soininen (taustalaulu), Saku Kallinen (taustalaulu)

Dave Forestfield Band. Tampere, Telakka 1.5.2014

Dave Forestfield (laulu, kitara), Tero Kaario (koskettimet), Petteri Soininen
(basso, taustalaulu), Kingfish Willie (rummut)

Linkit: Dave Forestfield, Telakka

.

Jaa juttu profiilissasi: |