Blues-Finland.com - Kersantti Karoliina, Hämeenlinnan Teatteri

UUSIMMAT

BLUESIA CDON.COM-VERKKOKAUPASTA

TEATTERIARVIO

2.4.2014

Sinikka Salminen ylenee kessuksi.

Rock & roll elävöittää teatterin!
Hämeenlinnan Teatterin "Kersantti Karoliina" on vauhdikas musikaali, johon
Popedasta tuttu Costello Hautamäki on säveltänyt vetävät rock-numerot.
Musiikki loistaa tarinankerronnan pääelementtinä.

U2:n Bono spreijaa sillan pilariin ”Rock & roll stops traffic!” bändin legendaarisella
"Rattle & Hum" -videolla. Näin varmasti on, ja se stimuloi myös teatterin ja
elähdyttää kokenuttakin teatterissa kävijää. Tästä käy todisteena Popeda-
kitaristi Costello Hautamäen "Kersantti Karoliina" Hämeenlinnan Teatterissa.
Esityksen ensi-ilta Vanajasalissa oli 13. helmikuuta. Talven aikana esitys on
hioutunut ja rokki terävöitynyt.

Rock-musikaaliksi kategorioitu "Kersantti Karoliina" on Costellon säveltämä ja
kirjailija Anna-Leena Härkösen tekstiin rakentuva, estoton rock-spektaakkeli.
Popedassa ja monissa muissakin yhtyeissä meritoitunut kitaristi-säveltäjä on
antanut palaa sydämensä kyllyydestä. Ehkä oikeampaa on puhua rock-
henkisestä näytelmästä – puheosuuksia on aika paljon – mutta 16 sävelmän rock
& roll -kollaasi on joka tapauksessa ravistelevaa menoa teatterissa.

Lähtökohtana Anna-Leena Härkösen tekstiin on ollut Popedan hitti "Kersantti
Karoliina". Kahden lapsen äiti saa naisystävänsä kanssa neronleimauksen:
asepalvelus pitää suorittaa! Idean mielettömyydestä huolimatta se päätetään
toteuttaa. Luvassa on paljon kohellusta, vauhtia, pidäkkeetöntä parodiaa
(Village People, poliitikot, SA-Int) ja, kuten arvata saattaa, lemmenleikkejä ja
väärinkäsityksiä. Karoliinan sotilasura etenee nopeasti: 45 vuorokautta
alokasaikaa ja siinä ajassa jo kersantiksi.

Anna-Leena Härkönen on kuitenkin liian kokenut kirjailija lähteäkseen liikaa
solttumachoilun vietäväksi – obligatorisen ryyppyillan jälkeen herkullisia pilakuvia
heitellään virkamieskoneiston mielettömyydestä ja kaavoihin kangistuneista
toimintamalleista. Elisabeth Rehniä, joka vuonna 1994 ajoi lakiin naisten
asepalveluksen, näytelmä parodioi jo niin kovin ottein, että vasten tahtoaankin
täytyy jo vähän sympatisoida ex-puolustusministeriä.

Naisten intti oli miehiselle Popedalle vastustamaton aihelma ohitettavaksi, virisi
Karoliina: ”Kuulin Karoliinan lähteneen, jätti tänne vaikeroimaan kotipiiakseen.
Syytän sua, Elisabeth Rehn! Mun vaimoni on kapiainen…” Teoksen ainoa Mika
Sundqvist -tekstuuri on tänäänkin hilpeää, ainakin hämeenlinnalaisen
teatteriväen esityksenä. Popedan pojat saivat 90-luvulla ilmeisesti tietää huutia
laulutekstin vuoksi. Rock & roll siis elävöittää teatterin, ja pysäyttää liikenteen,
mutta myös ministerin. Ei vähän ollenkaan!

Jämerä rock rulaa

Costellon musiikki on silkkaa rock & rollia, vaikkei hän Popedankaan biiseihin ole
juuri suosinut 12 tahdin shufflea tai perusbluesista omaksuttua sointumallia,
jossa viljellään paljon septimisointuja ja niihin rakentuvia laulu- ja
soolointervalleja. Ei nytkään, mutta kyllä toimii.
.

Vaikka nyt on tietenkin tehty Popedan sijaan musiikkia teatterille, tekotapa on
vastaavanlainen. Eli isoa ääntä, tarttuvia melodioita, mahtipontista soundia –
vähän kuin Joe Bonamassan livetunnelmien jykevä vyöry. Joku voisi ehkä sanoa
tätä AOR-rockiksi, koska hempeämielisiä mollisävelmiä on mukana samalla
bändikonseptilla (ei siis akustisin soittimin). Pääasiassa medium-tempossa
kulkeva musiikki tempaa pidäkkeittä kuulijan mukaansa.

Konsepti skulaa ja sillä sipuli. Costello on itse tekstittänyt melkein puolet
lauluista. Rimmaavien ja tempossa kulkevien laulutekstien nikkaroijana hän
tuntuu olevan toistaiseksi hieman edellä Anna-Leena Härköstä, jonka vahvuus on
pitkässä muodossa ja tarinan kuljettamisessa.

Anna-Leenahan on uskomattoman terävä kirjailija ja neuvokas tarinankertoja.
Hän ei silti ole aivan omimmillaan Tao mua -tyylisessä, yksi- ja kaksitavuisille
sanoille rakentuvassa rokkisäksätyksessä. Hervotonta huumoria silti riittää ja
karikatyyrit ovat täysin poskettomia – jengi on dorkana ja sekoaa koko ajan
lisää. Rokkiväki toivottaa Anna-Leenan lämpimästi tervetulleeksi – lisää
hulvattomia rock-musikaaleja, kiitos!

Tanakka bändi

Costellon musaa ei voi jättää humppaorkesterin tai studiohemmojen hoteisiin.
Toisaalta Costello on antanut paljon tilaa romanttisille mielteilleen, joista saatiin
esimakua jo vuoden takaisella sooloalbumilla "Kun mies unelmoi". Haaveilu on
luvallista, ja fiksusti Costello unelmoi "Kersantti Karoliinassakin"; Hääkellot soi,
Ikävöin päivin öin, Sä oot mun Yesterday ja niin edelleen.

Nuorekas nelihenkinen teatteribändi potki vahvasti musan ulos. Puherooleja
bändillä ei ole, toisin kuin vaikkapa saman talon "Seitsemännen portaan
enkelissä", mutta he ovat stagella koko ajan. Stemmalaulusta koituu erinomainen
tuki näyttelijöille.

Jimi Hautamäen rumpusetti soi täyteläisesti. Jimi ajajan paikalla pitää
kokonaisuuden luotettavasti kasassa. Yleisölle soittaminen selvästikin on hänelle
myös nautinnollista – ei mikään itsestäänselvyys sekään. Colosseumin Jon
Hiseman pyöritteli aikoinaan kapuloita sormissaan samalla tavalla leikiten, mutta
molemmilla poljento on tarkkaa.

Pianisti Ali Ahmaniemi osoittautui melodiseksi muusikoksi. Popedan Safka
Pekkosen aggressiivisen urkusoundin jälkeen ehkä kaikki ovat nostalgisia, mutta
kersanttikonseptiin Alin romanttisempi lähestymistapa sopi mainiosti. Sami
Ruusukallion tumma ja paksu bassosoundi on kaiken onnistumisen tae – ilman
sellaista ei rock & rollia olisikaan.

Kitaristi Jukka Riitaluoma vetää muhkeita riffejä vakuuttavasti sammutetuilla
kielillä ja vahvalla säröllä. Oikeastaan paikoin jäi kaipaamaan vain pientä
soundivariointia ja yhtä huikeaa vonkukitarasooloa Elvin Bishopin tyyliin jollekin
romanttiselle rock-balladille. Muutoin täydellistä ja maestro Costellon henkeen
soitettua.

Lauluvoimaa

Rock-musikaalit ja yleensä rytmimusiikkikappaleet ovat tulleet teattereihimme
hieman viiveellä. Näihin aikoihin asti lauluvoimaa ei ole löytynyt riittävästi.
Koulutus tuottaa tulosta, ja nyt sitä poweria löytyy. Mittasuhteiltaan varsin
korkea Vanajasali on myös akustisesti oikea paikka tällaiseen sessioon.

Sinikka Salminen "Kersantti Karoliinan" nimiroolissa on ilmiömäisen väkevä
tulkki; kotiäidistä kuoriutuu rokkimimmi. Hän on kehittynyt vuosien varrella (muun
muassa jazz-laulaja Aleksi Aromaan kanssa), ja voikin ilolla todeta, kehittyminen
laulajana ja näyttelijänä on ollut upeaa. Vauhdikkaat tanssinumerotkin lauletaan
hengästymättä, jos kohta tanssiaskeleissa Ushma Karnanin kanssa ilmeni
hieman synkronointivaikeutta. Lauri Kokkonen tuo epävarman alikersantin
rokkitunnelmiin nuoruuden vimmaa ja ääntä, kun laulamaan päästään.

Musiikkinäytelmissä (esimerkiksi briljantissa Leonard Cohen -kabareessa)
harjaantunut näyttelijä Lasse Sandberg on imponoiva. Hän välttää taitavasti
rutiinimaiset ja kuluneet kliseet. Muhkea baritoni pääsee oikeuksiinsa muun
muassa yliluutnantin rakkausaariassa. Jani Koskinen Karoliinan elämän kolhiman
aviomiehen roolissa on myös todella hyvä. Kokeneet näyttelijät ovat vauhdikkaita
myös rock-musikaalissa, arvokkuuttaan menettämättä.

"Kersantti Karoliinan" nuoret ja kauniit tanssijat ovat oikein seksikkäitä ja pitävät
vauhtia yllä. Koreografia (Aleksi Seppänen, Sari Marin) on hauska sekoite jiven,
rockin ja boogie woogien akrobaattisia liikesarjoja ja askelkuvioita. Toisaalta
tapahtuma-ajankohtahan oli 90-luvulla. Siinä onkin ollut koreografeille haastetta.
Kerkeän esityksen ohjausta (Heikki Paavilainen) on kiittäminen.
Rokkiproduktioissa aina ongelmainen äänentoisto – laulusanojen erottuvuus – on
Pasi Lehtisen johdolla hyvin toteutettu.

Costello on riffien mestari, vähän kuin Suomen Keith Richards. "Kersantti
Karoliinassa" hän on hyvin maanläheisellä tavalla ottanut stagen haltuun
profaanien kitarariffien avulla. Itsekin kitaristina hän on laatinut musiikin
väkevälle ja sopivasti skrodelle kitarasoundille. Laulujen aiheita Costellolla ovat
hänen mukaansa Sinä, Minä ja Me. Muutahan ei tarvitakaan.

Yleisö oli selvästi mukana ja piti yksittäisistä numeroista: kaiken kaikkiaan
vauhdikas rock-musikaali ja viihdyttävää näyttämötyötä.

ANTTI SUVANTO
Hämeenlinna

Kuvat: Hämeenlinnan Teatteri / Tommi Kantanen

Rockmusikaali Kersantti Karoliina. Hämeenlinnan teatteri, Vanajasali

Sävellys Costello Hautamäki, teksti Anna-Leena Härkönen. Keskeisissä rooleissa
Sinikka Salminen, Jani Koskinen, Ushma Karnani, Lasse Sandberg, Lauri
Kukkonen, Birgitta Putkonen. Koreografia Aleksi Seppänen ja Sari Marin.

Muusikot: Ali Ahmaniemi (koskettimet), Sami Ruusukallio (bassokitara), Jukka
Riitaluoma (kitara), Jimi Hautamäki (rummut).

Musiikkinumerot: Vääriä sanoja, Sä oot mun Yesterday, Hääkellot soi, Mä päätin
sua rakastaa, Tää tahtois mukaan, Liikaa kahvia keitin, Suuri viski, Pariisi ei
odota, Soppatykkirock, Sisar hento valkoinen, Tao mua, Mä olen Karoliina, Taivas
tietää, Ikävöin sua päivin öin, Enkelikello, Kersantti Karoliina.

Linkit: Hämeenlinnan teatteri, Costello Hautamäki, Popeda

.

Jaa juttu profiilissasi: |