Erja Lyytisen basisti Tatu Back lähti tutkimusmatkalle, jolla blues on erottamaton osa

Muusikko Tatu Back tunnetaan jo hyvin Erja Lyytisen basistina, mutta nyt on oman musiikin vuoro.

Tatu & Tutkimusmatkailijat on progressiivisen ja psykedeelisen rockin sekä rootsin maailmoja instrumentaalimusiikin keinoin tutkiva yhtye. Bändin ytimen muodostavat Tatu Back, kitaristi Markus Venehsalo ja rumpali Jaakko Pöyhönen.

Yhtyeen ensimmäinen julkaisu ”Matka kaikkine vaiheineen” ilmestyi 20. marraskuuta 2020.

Tatu, kerro vähän albumin taustoista.

– Työstimme tätä debyyttialbumia kevättalvella ja kesällä 2019. Tuota ennen ja tuohon aikaan itselläni oli todella kovassa kuuntelussa Derek Trucks Bandin tuotanto. Etenkin ”Songlines”-albumia kuuntelin erityisen paljon. Sen bändin vaikutteita on varmasti kuultavissa myös paljon tältä levyltä.

Kelataanpa taaksepäin. Soitit aluksi rumpuja ja kitaraa, mutta miten päädyit basson varteen?

– Aloin soittaa bassoa 14-vuotiaana, kun kitaristikaverini Tuomas halusi laittaa trion pystyyn ja basisti puuttui. Esikuvina triolle taisivat olla ainakin Hurriganes, Cream ja tietysti Jimi Hendrix, joiden musiikkia pääasiassa soitimme. Sitä kautta tutustuin vastaaviin bändeihin, jotka iskivät siinä iässä todella kovaa. Jostain syystä me emme halunneet soittaa metallimusiikkia kuten lähes kaikki muut ikätoverimme tuohon aikaan, enkä vieläkään ole varma, mistä keksimme nämä vaikutteet, joista kiinnostuimme.

Ensimmäinen muistikuvani siitä, kun opettelen kappaleen bassolinjaa, on treenikämpältä, kun yritin saada plokattua Jack Brucen bassolinjaa Creamin ”Crossroads”-livevedosta ”Wheels Of Fire” -levyltä. Jack Bruce on ollut itselleni yksi suurista esikuvista basistina siitä alkaen.

Crossroadsista on lyhyt askel bluesiin, eikö vaan…

– Päädyin 15-vuotiaana soittamaan bassoa myös naapurikunnan bluesbändiin, jossa muut bändin jäsenet olivat itseäni parisenkymmentä vuotta vanhempia. Sitä kautta tutustuin muun muassa The Fabulous Thunderbidsiin, CCR:ään, B.B. Kingiin, Stevie Ray Vaughaniin ja Albert Kingiin. Siinä bändissä näin myös ekaa kertaa, kun joku soittaa slideä. Siinä oli jotain todella siistiä, ja se on kiehtonut siitä asti, vaikka itse olenkin basisti.

Tatu & Tutkimusmatkailijoiden musiikissa kuuluvat vahvasti noiden bändien vaikutteet. Etenkin noissa 60-luvun bändeissä on blues ollut aina vahvana vaikuttajana, samoin tuon ajan psykedelia, joka on itselle auennut paremmin vasta myöhemmin, palatessani noiden bändien ja muiden aikalaisten tuotannon pariin aina uudelleen.

Katso Tutkimusmatkailijoiden etäkeikka tästä:

Et jäänyt kuitenkaan veivaamaan yhtä ja samaa. Miten musiikkikäsityksesi laajentui?

– Lukioiässä tutustuin progemusiikkiin, siitä kovaa kolahti itselle etenkin 70-luvun suomiproge ja varsinkin Pekka Pohjola. Tutustuin myös The Allman Brothers Bandiin ja monenlaiseen maailmanmusiikkiin sekä reggaemusiikkiin. Myöhemmin tutkimusmatkat veivät myös erilaisen fuusiojazzin sekä psykedeelisen rockin pariin. Kaikki nämä kuuluvat osaltaan Tatu & Tutkimusmatkailijoiden musiikissa.

Minkäänlainen purismi musatyylien suhteen ei ole ikinä ollut oma juttuni, enemmän kiinnostaa se, miten mikäkin musiikki koskettaa ihmistä ja miten musiikki ilmiönä on toiminut eri aikoina. Pekka Pohjolan sanoin: ”Musiikin ainoa idea on se, että se on oikeata ja rehellistä. Musiikin lajilla ei ole merkitystä, vaan halulla tehdä.”

Vaikka genrerajat loistavat poissaolollaan, blues varmasti pysyy vahvasti aina mukana?

– Päädyin Erja Lyytisen bändiin basistiksi, ja olen ollut siinä vakituisena vuoden 2017 loppupuolelta asti. Sitä kautta on tullut blueskenttä tutuksi niin kotimaassa kuin muuallakin maailmassa.

Erja Lyytinen ja Tatu Back. Kuva: Marko Aho

Blues on syntynyt asioiden yhteentörmäyksistä ja sulautumisesta toisiinsa, vaikutteita on aina otettu ja yhdistelty mitä moninaisimmilla tavoilla. Itsellä blues on erottamaton osa omia musiikillisia juuria, ja tulen siitä ammentamaan tekemiseeni varmasti aina.