Suosittu ja ansioitunut muusikko Maria Hänninen täytti 18. huhtikuuta 60 vuotta.
Juhlan kunniaksi Blues-Finland.com julkaisee artistin haastattelun uusintana vuodelta 2011.
Maria Hänninen: Ei pelkästään, vaan myöskin…
Maria Hänninen on monitaitoinen muusikko, joka on ehtinyt soittaa vaikka missä. Hänet on vuosien saatossa nähty muun muassa sooloartistina, Dave Lindholmin ja Pelle Miljoonan bändeissä sekä Maya Paakkarin ja Erja Lyytisen rinnalla Rock & Roll Women -erikoiskokoonpanon etulinjassa. Lukuisilla levyillä taustalaulajanakin vieraillut artisti sanoo olevansa eräänlainen ”näkymätön Viänänen”, joka tekee sitä mikä on kivaa.
Nykyisin Maria keikkailee myös Maria Hänninen Experiment -trion basistina ja laulajana. Bändin muut jäsenet ovat kitaristi Olli Siikanen ja rumpali Lexa Lemmetyinen. Musiikillisesti kolmikko liikkuu monien lajitoveriensa tavoin bluesrockin laajoilla tonteilla. Omaperäinen ote erottaa heidät kuitenkin massasta.
”Lexan kanssa oltiin jo pidemmän aikaa mietitty jotain yhteistä kuviota. Päätettiin sitten pyytää Siikanen mukaan ja perustaa trio”, Maria kertoo Experimentistä. ”Soitellaan muitten piisejä ja heitellään sinne sekaan vähän omiakin. Triossa kiehtoo se, että siinä saa leipoa menemään tosissaan. Ei tule tyhjiä hetkiä. Yhdistyy mukavalla tavalla vapaus ja vastuu, koska jokainen saa paljon soittotilaa. Toisaalta jokaisen pitää myös hoitaa oma tonttinsa kunnolla.”
Maria Hänninen Experimentin meininki on perussykkeeltään funkahtavaa, bluessävyistä rockia. Vaikka bändi Marian mukaan nimetty onkin, suurimman huomion keikalla varastaa helposti Siikasen kitarointi. Hänen soitossaan kuuluu ”normaalien hendrixien” lisäksi nimittäin aimo annos Jeff Beckiä ja rohkeatakin fuusiota. Kitara vonkuu ja ujahtelee kerrassaan mojovasti.
Maria Hänninen Experiment esiintyi toukokuussa Gene Taylor Bandin kanssa samana iltana Helsingin Storyvillessä. Keikkasetti koostui, aivan kuten Maria asiaa luonnehti, omasta materiaalista ja hyvin valituista lainoista. Viimeksi mainitusta ryhmästä mieleen jäivät erityisesti Howlin’ Wolfin ”Who´s Been Talkin’”, Dyke & Blazersin ”Let the Woman Be the Woman” ja Stevie Wonderin ”Living For A City”. Niistä jokainen sai bändiltä toimivan versioinnin osakseen.
Varsinaiseksi ilon aiheeksi kohosi keikan päätteeksi tullut ”Stay With Me”. Yleensä The Facesin hittiä kuulee soitettavan varsin junttaavina versioina – synti, johon esimerkiksi Rod Stewart on myöhempinä aikoinaan syyllistynyt useinkin. Experimentin näkemyksessä oli sen sijaan lauluun alkujaan kuulunut notkeuskin tallella. Se oli mukavaa kuultavaa.
Luomuhenkinen levy
Maria Hännisen tuorein äänite on parin vuoden takainen, Samsara Recordsin merkillä ilmestynyt ”Not Only But Also”. Sitä voi hyvällä syyllä kutsua soololevyksi. ”Tätä levyä oli ihan hauska tehdä, kun soitin melkein kaiken itse”, Maria sanoo.
”Uuge Kojolalla oli idea, että versioidaan vanhoja bluespiisejä. Hän oli mahtavista arkistoistaan kaivanut nipun ehdotuksia, joista mä valitsin sopivimmat. Sitten vain tällättiin omia piisejä sinne sekaan. Niitä on lopullisessa paketissa suunnilleen puolet ja puolet.”
Kojola ja Samsaran Matti Kervinen toimivat Hännisen kanssa tuottajina. He pohtivat kolmistaan koko kuviota kasaan. ”Sitten mä ajattelin, että soitan tällä kertaa rumpuja ja vähän vaikka mitä. Mä soitan mitä vaan, mutta mitään en kauhean hyvin – silleen omiks tarpeiks kuitenkin. Kaikkosen Luumu, aivan loistava kitaristi, jonka kanssa oon yhteistyötä tehnyt monen vuoden ajan, lähti sit mukaan soittamaan ne oikeat kitarat. Itse tykkään, että levy onnistui silleen kotikutoisen mukavasti.”
Toden totta: ”Not Only But Alsolla” soitto soi turhia rypistelemättä. Heti Bessie Smithiltä lainattu avaus ”Wild About That Thing” kulkee hienosti. Hännisen viulu pääsee alkumetreiltä lähtien hyvin esiin ja nousee pienimuotoisessa toteutuksessa tehokkaaksi mausteeksi. Avausrallin tavoin sopivasti jatsahtavaa svengiä tarjoavat Charlie Richin ”Handsome” ja Hännisen oma ”Don´t Blame Me”.
Blueseimmat raidat ovat ”Soulful Dress” ja Marian itsensä soittaman sliden kuljettama ”Going Home To My Man”. Ensin mainittu tarjoaa paketin rokkaavimmat hetket ja jälkimmäinen päättää levyn pelkistetyn karusti.
Otsikon mukaisesti mukaan mahtuu jokunen yllätys. Erääksi huippuhetkeksi kohoava ”Beg Me To Stay” on kuusikymmenlukuista handclappien kuljettamaa soulia, ”Two Blue Devils” taas lähentelee tangoa. ”Well Allright, Okay” on aikoinaan tarttunut levylle ainakin Count Basien, Peggy Leen ja Ella Fitzgeraldin toimesta. Tällä kertaa se kuullaan Marian ja Luumu Kaikkosen rennon letkeänä duettona.
”Not Only But Also” tarjoaa sympaattisen kokonaisuuden juurevaa musisointia, joka välttää turhaa hienostelua. Punaisena lankana kulkee vahva luomuhenki. Juuri se tekee lopputuloksesta erityisen makoisan.
Kuvioiden hahmottelua
Hänninen valotti myös tulevia suunnitelmiaan. ”Tällä hetkellä mä teen soolokeikkaa, duokeikkaa ja tätä bändiä (Experiment). Viime aikoina on syntynyt taas omia suomenkielisiä piisejäkin. Niistä pitäisi varmaan jossain vaiheessa levyä vääntää. Pari edellistä levyähän mä tein suomeksi.”
Maria Hänninen teki 80-luvulla yhden albumin nimellä Maria Dolores. Vaikka levy on tuskin artistin uran kohokohtia, ei Maria ole unohtanut teostaan. ”Voi herrajumala sitä levyä! Sen julkaisusta tulee kuitenkin tämän vuoden lopulla 25 vuotta. Sitä vois jollain tapaa juhlistaa. Oon mä välillä jotain Dolores-piisejä keikoilla heittänytkin.”
”Näiden omien juttujen lisäksi tulee välillä vierailuja suuntaan ja toiseen. Kaikenlaista on työn alla. Pelle Miljoonan Unabomberin basistina sai kuitenkin ihan tarpeekseen ylettömästä rundaamisesta. Sen jälkeen ei enää niin helposti innostu heittämään pistokeikkaa jonnekin Aavasaksalle.”
MARKO AHO, teksti
PASI TUOMINEN, kuvat