Juurimusiikkikansa kapusi viikonloppuna Pirppulan harjulle ja löysi sieltä mainion bluestapahtuman.
Hotelli Tallukka Blues Party pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 2020, ja pandemiahaasteista huolimatta se on pystytty järjestämään siitä lähtien joka vuosi.
Tallukka sijaitsee Asikkalan Vääksyssä, hienolla paikalla Päijänteen ja Vesijärven välissä. Vesijärven puoleisessa ravintolassa vietettiin kaksi sessiota, kun taas pääkonsertti soi tanssisalissa Päijänteelle antavien maisemaikkunoiden katveessa.
Vääksyn-tapahtuman takapiruna touhuaa Ipi Kaipiainen, joka järjesti aiemmin bluestempauksia Pieksämäellä. Fanitkin ovat löytäneet Vääksyyn, ja myös nyt yleisössä näkyi runsaasti samoja kasvoja kuin aikoinaan Savonsolmussa. Vuonna 1970 aloittaneessa Tallukassa on samaa retrohenkeä kuin Savonsolmussa, joten siinäkin mielessä tapahtumilla on paljon yhteistä.
Jatkuvuus ja yleisönsuosio todistavat, että tällaisille keskisuurille, nimenomaisesti bluesiin satsaaville festareille on tilausta. Kaipiaisella on jo rauta kuumana ensi vuoden suunnitelmissa, mutta niistä juonista lisää myöhemmin…
Tallukan blueskesässä kuusi esiintyjää
Hotelli Tallukka Blues Party huipentui lauantaiseen kolmen bändin pääkonserttiin. Perjantaina soi klubikonsertti, ja lauantain ohjelman aloitti virolaisartisti Andres Rootsin iltapäiväshow.
Vaikka Roots on tehnyt musiikkia pitkään ja esiintynyt aktiivisesti Suomessakin reippaasti yli vuosikymmenen ajan, hän kuuluu edelleen juurimusiikin nuoreen polveen. Ja se näkyy niin taiteellisena kuin henkilökohtaisena edistymisenä – tuntuu, että kaverin kehityskäyrä on menossa katosta läpi.
Vesijärvi-ravintolassa oli lauantaina kivasti väkeä, ja se eli intensiivisesti mestarillisen kitaristin keikan hengessä. Rootsin akustisen kitaran soitossa on miltei rajattomasti kekseliäisyyttä. Kun hän maustaa soittamistaan mehevin bassoäänin ja oikean käden perkussiivisin efektein, soittaminen kuulostaa vähintään triolta!
Mukaan tulleet veikeät välispiikit nostavat Rootsin (joka puhuu suomea paremmin kuin moni suomalainen) keikkojen arvoa entisestään. Harvoin saavat artistit väliaplodeja spiikeistään. Andres sai monet.
Roots keikkaili Suomen kesässä kolmeen otteeseen, ja syksyllä on lisää tulossa. Hän esiintyy muun muassa Karjaan rautatieaseman 150-vuotisjuhlissa, joissa ääneen 7. lokakuuta pääsevät myös Rocking Ede & The Reindeers, Hard Road ja Tähtelän Dynamo.
Perjantain sessiossa soittanut Dr. Helander & Third Ward vastasi viikonlopun räväkimmästä annista. Ilkka Helanderilta irtosi tulisia kitarasooloja ja latautuneita lauluosuuksia. Leevi Leppänen hääri rummuissa tutun luotettavasti.
Basistin roolin omaksunut Esa Kuloniemi rakensi kiintoisat bassokulut ja otti lauluvastuun ”Wolf Is Back” -biisissä. Senhän (Kuloniemen toistaiseksi ’hieman’ tunnetumpi bändi) Honey B & T-Bones levytti loistavalle levylleen ”Terrifying Stories from T-Bone Town” (2005).
Dr. Helander & Third Wardin albumi “Shining Pearls” ilmestyi aiemmin tänä vuonna.
Keskisuomalainen Tyly Kohtalo avasi perjantain karkelot ja koko festaritarjonnan. Viisikko soitti kitaristi Veli-Pekka ”Pökö” Jäppisen biisejä, joiden suomenkieliset tekstit upposivat kivasti yleisöön. Pekka Pulkkinen hoiti laulun ja huuliharpun – keikan edetessä hän tarttui kitaraan, mikä toi yhä lisää puhtia settiin.
Päijännesalin pääkonsertissa bändit menivät hauskasti limittäin. Kitaristi Jonne Kulluvaara soitti avauskunnian saaneessa Juha Kartano & Juuret -yhtyeessä sekä Helge Tallqvist Bandissa. Huuliharpisti Tallqvist taas puhalsi omassa bändissään sekä Sami Saaren Bluesjunassa.
Juha Kartanon ja Juurien pääosin suomenkielinen materiaali rullasi mukavasti bluesin, soulin ja kantrinkin maastoissa. Kappaleista voi nautiskella ”Sydän mun” -kiekolta, joka ilmestyi viime vuonna.
Sami Saari & Bluesjuna on erikoistunut klassisen bluesmatskun suomenkielisiin versioihin. Suurellekin yleisölle tuttu Sami ei ole bändissä suinkaan ainoa huippujätkä, kun harputtelusta vastaa Tallqvist ja kitarasta Ykä Putkinen. Kontrabasisti Lasse Sirkko ja rumpali Raine Kokkinen täydensivät ensiluokkaisen esityksen.
Unna Kortehisto toimii nykyisin Tallqvistin bändin laulusolistina, ja kokoonpanon (tällä kertaa bassossa Juha Rantapuro ja rummuissa Tyko Haapala) setistä festari sai arvoisensa lopetuksen. Bändi soittaa hyvin tyylitietoista bluesia klassikoiden hengessä, ja ohjelmistoon kuuluu omiakin kappaleita. Nuori Kortehisto kehittyy keikka keikalta. Hän tuo lavalle aina myös kunnon tujauksen showhenkeä, mikä on suomalaiseen juurimusiikin maisemaan enemmän kuin tervetullutta.
Tapahtuman juontaja Archie Hämäläinen nostatti tunnelmaa innostavilla ja huumoripitoisilla spiikeillä. Hämäläinen muistetaan kitaristina useista bändeistä (Doctor’s Order, Lockdown Docs, Buzz Section), mutta tällä kertaa hän panosti puhehommiin.
Tallukassa oli paikan päällä mukavasti yleisöä, muttei tungokseksi asti. Kansa oli selvästi tullut nauttimaan elävästä musiikista, ja villien huhujen mukaan bileet jatkuivat hotellihuoneissa valomerkin jälkeen vielä pitkään. Monelle Hotelli Tallukka Blues Party merkitsi kesäkauden päättymistä. Sen jälkeen onkin hyvä palautua hetki ja alkaa valmistautua kiintoisaan musiikkisyksyyn.
PASI TUOMINEN
Tässä jutussa olevat kuvat otti Juha Seila. Voit tutustua hänen tuotantoonsa laajemmin verkkosivuilla ja Facebookissa.