Uusi Hurriganes-kirja tuo avun kyltymättömään tiedonjanoon

Kirja ”Hurriganes – Albumit 1973-1988” luo uuden luvun historiankirjoitukseen Suomen suurimmasta rockyhtyeestä. Teoksen laati Vesa Kontiainen.

Opus ilmestyi Bazarin kustantamana marraskuun 5. päivänä 2020. Yleisen kerronnan ohella 560-sivuinen järkäle sisältää sekä tuoretta että vanhempaa haastattelumateriaalia. Triviatiedossa riittää: jokaisen Hurriganes-albumin kohdalla kerrotaan studiotyöskentelystä, biiseistä, levyn vastaanotosta ja listasijoituksista.

Kirjan rakenne on hyvin looginen ja tarkoituksellisen yllätyksetön. Hurriganesin (toimintavuodet noin 1971–1988) historia kerrataan alkuvaiheista lähtien, ja materiaali jatkuu kronologisesti albumeittain. Ketään tuskin sokeeraa, että kuolematon ”Roadrunner” saa kirjan pisimmän luvun, 47 sivua.

”Roadrunner” äänitettiin Tukholmassa syyskuussa 1974. Lukemattomille Ganes-faneille levyllä kaikkein pyhintä on Albert Järvisen kitaratyö. Moni bluesfanikin vannoo kitaristin nimeen – ottihan Pekka Järvinen taitelijanimensä Albert Kingiltä.

Hurriganesin suoraviivaisella rockilla oli suorat juuret bluesiin. Varsinkin alkutaipaleellaan yhtye soitti muun muassa Bo Diddleyta, Chuck Berrya ja Freddie Kingiä.

Kontiaisen kirjassa vahvistuu käsitys siitä, että Järvinen äänitti kaikki kitarasoolot käytännössä yhdeltä istumalta eli Remun mukaan ”se soitti sit kaikki levyn soolot putkeen”.

– ”Roadrunnerin” kitarasoundi perustu just siihen, että kaappien ämyrit roikku siellä irtonaisena ja huus viimeisillään. Sit vaan kitara täysille, Remu kertoo.

– Ja kyllähän Järvinen helvetin hyvin sit loppujen lopuks veti. Eihän tollasta ollu olemassakaan.

”Roadrunnerista” – jolla soitti kokoonpano Remu, Albert ja Cisse Häkkinen – tuli välittömästi valtava menestys. Se kuuluu edelleen myydyimpiin albumeihin Suomessa.

Kun mukaan lasketaan muutama erikoispainos, studiolevyjä Ganesille kertyi 18 kappaletta. Niiden lisäksi ”Hurriganes – Albumit 1973-1988” käsittelee bändin kaksi livelevyä sekä Remun, Cissen, Ile Kallion, Albertin ja Janne Louhivuoren soololevyjä.

Kirjassa Kontiainen on tehnyt hyvän valinnan ja pitänyt oman kerrontansa viileän neutraalina. Näin värikkäät haastattelusitaatit pääsevät oikeuksiinsa. Hurriganes-jäsenten lisäksi ’kuullaan’ esimerkiksi Otto Donneria, Atte Blomia, Måns Groundstroemiä ja Joke Linnamaata.

Bändien ja artistien faneilla on pohjaton jano tietoon suosikeistaan, joten ”Hurriganes – Albumit 1973-1988” löytää yleisönsä varmasti. Monet (kenties useimmat) Ganes-fanit ovat yhtä mutkatonta väkeä kuin bändin jäsenetkin, joten uutuuskirjan kieli/kirjoitusvirheet ja vähän hassut englanti-suomi-käännöksetkään heitä tuskin pahemmin puristelevat. Uusi kirja sammuttaa tiedonjanon – mutta todennäköisesti vain hetkeksi.

Hurriganesin legendaarisuutta ei tarvitse perustella. Eri taiteenalojen luomukset kertovat Ganesin merkityksestä muuallakin kuin rockpiireissä.

Aiempia kirjoja ovat muiden muassa Remu-opukset ”Poika varjoiselta kujalta” (Markku Salo/Peter von Bagh/Harri Saksala) ja ”Seitsemän ilon kyyneleet” (Nina Honkanen). Cisse Häkkisestä kirjaili Honey Aaltonen, ja Albert Järvisen panivat kansien väliin John Fagerholm ja Jaakko Riihimaa. Aaltonen on tehnyt myös bändihistoriikin ”Hurriganes”.

Valkokankaalle ovat päätyneet hillittömästi nimetty ”Hot Wheels – Kuumat kundit” (Jussi Itkonen, 1976) ja ”Ganes” (JP Siili, 2007). Eikä tiedekään ole nukkunut. Petri Laukka teki väitöskirjan ”Kekkoslovakian kuninkaat – Hurriganes kulttuuriin tuotteena, tekijänä ja nostalgiana” vuonna 2013.

Vaikka varsinaisista Ganes-ajoista on kauan, legendabändin perinne elää levyillä ja lavoilla. Yhtyeen kunniaksi on julkaistu useita tribuutteja; tribuuttibändeistä merkittävin lienee joutsenolainen Black Devils, joka sai vuonna 2019 vahvuuteensa Ile Kallion. Erikoiskokoonpano heitti suosittuja keikkoja. Konserttilevy ”Live at Tavastia” ilmestyi helmikuussa 2020.

Hurriganesista on siis kirjoitettu, sanottu ja tehty valtavasti. Vesa Kontiaisen ”Hurriganes – Albumit 1973-1988” tuo silti jotain lisää. Laadukas vaikutelma kovine kansineen ja selkeine tekstinasetteluineen antavat lisäarvoa; ne pelaavat hyvin yhteen sujuvan kerronnan ja kiintoisan, kulttuurisesti merkittävän materiaalin kanssa.

PASI TUOMINEN

Vesa Kontiainen: ”Hurriganes – Albumit 1973-1988”

Kustantaja Bazar, 2020

560 sivua, ulkoasu ja taitto Susanna Appel

Lue myös: